Diakoniatyö opiskelijan silmin

Sain tehdä opintoihini kuuluvan diakoniatyönharjoittelun Raahen seurakunnassa. Pidin kovasti
diakoniatyöstä ja koko harjoittelustani. Koin työn merkityksellisyyden ja haastavuudenkin. Sain
kulkea hetken lähimmäisteni rinnalla ja kuulla heidän kokemuksiansa elämästä ja ihmisyydestä.

Tärkeinä koin tilanteet, joissa kuuntelin vanhusten arvokkaita muistoja elämän varrelta. Sain viipyä hetken heidän hiljaisissa kauniissa kodeissaan ja kertoa heille, että he ovat arvokkaita ja kuulla itsekin olevani arvokas.
 

Oli opettavaa nähdä ja kokea, kuinka jokainen diakoniatyöntekijä tekee työtänsä omalla persoonallaan ja omien vahvuuksiensa kautta. Sain kuulla ja konkreettisesti nähdä, kuinka seurakunnasta tuotiin toivoa toivottomille!

Hämmästellen kuuntelin ja seurasin, kuinka diakoniatyöntekijät ja muidenkin
alojen työntekijät löysivät aina oikeat sanat ja oikeanlaisen läsnäolon tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Hetkeen pysähtyminen oli äärimmäisen tärkeää. Tätä haluan itsekin opetella. Näin myös sen, kuinka kaunis musiikki eri tilaisuuksissa kosketti ja toi iloa ja lohtua seurakuntalaisille. Tunsin iloa ja lohtua itsekin!
 

Kuitenkin eniten opin sinulta, jonka kohtasin ja jonka kanssa sain erilaisissa tilaisuuksissa ja
tilanteissa olla. Muistan sinua! Olin oppilaan paikalla, kun olin kanssasi. Opetit minulle omalla
läsnäolollasi mitä lähimmäisenrakkaus on. Opetit minulle, että elämä kantaa kaikesta huolimatta.
Opetit minulle kohtaamisen tärkeyttä ihmisten erilaisuuksista huolimatta.

Siunattua tulevaa vuotta sinulle, jonka kanssa sain diakoniatyötä todeksi elää, sekä sinulle, joka sitä minulle opetit!

Teksti ja kuva: Katriina Toppila