Vanha Kultalan leirikeskusrakennus Piehingissä joutuu pian väistymään uuden rakennuksen tieltä. Järvelän perheelle vanha leirikeskus on hyvinkin tuttu paikka: Alpolle ja Liisalle työn kautta ja heidän lapsilleen erilaisilta leireiltä.

Alpo muistelee seurakunnan pitäneen leirejä Kultalan alueella jo 1970-luvulla. Alussa leireillä yövyttiin teltoissa luonnon keskellä. 1970-luvun lopulla tehtiin saunarakennus ja ulkokeittiö.

Kultalan leirikeskusrakennus vihittiin käyttöön kesällä 1980 piispa Rimpiläisen toimesta. Alpo oli leirikeskuksen ensimmäinen työntekijä, leirikeskuksen hoitaja, vastaten keittiön, talonmestarin, siivoojan ja vahtimestarin töistä.

Kultalassa oli aluksi asunto leirikeskuksen työntekijälle, jossa Alpon ja Liisan lisäksi ehti asua kaksi muuta perhettä, ennen kuin asunto muutettiin työntekijöiden majoitustiloiksi.

– Kultalassa oli ihan hyvä asua. Tosin leirien aikaan viikonloppuisin oli hirveä meteli – tuntui, että oli koko ajan töissä, Alpo muistelee. – Kultala oli kiva paikka olla töissä: tykkäsin ruoanlaitosta ja vapaudesta, mitä siellä oli.

Toimittuaan kaksi vuotta leirikeskuksen hoitajana Alpo siirtyi seurakunnan keittiömestariksi, mutta Liisalle seurakunnan nuorisotyöntekijänä ja leiriohjaajana Kultalasta tuli tuttu työpaikka.

– Alueena Kultala on hyvä, rauhallinen. Paljon oli toimintaa ulkona, mutta sisätilat olivat aluksi puutteelliset, Liisa muistelee. – Leirikeskuksen uudistuksen yhteydessä saatu yhteinen monitoimitila helpotti leirien pitoa.

Rakkauskin leiriltä

Kultalassa on ollut monenlaista toimintaa: kouluikäisten leirejä, rippileirejä, koululaisten retkipäiviä, diakoniatyön leirejä, vanhusten toimintapäiviä, maahanmuuttajien leirejä, häitä, hautajaisia.

– Keskus on ollut kovalla käytöllä, Liisa kertoo. – Leirit olivat kysyttyä toimintaa. Siellä oltiin hulinassa, talo täynnä porukkaa. Alussa oli 60 hengen leirejä, mutta turvallisuuden vuoksi piti osallistujamääriä vähentää.

Etenkin nuorille Kultalasta muodostui tärkeä paikka.

– Monella on kivoja muistoja sieltä, Liisa miettii. – Se oli paikka, mihin mentiin mielellään. Siellä oli oma henki, tunnelma olla.

Nuorten leireillä saattoi myös löytää rakkauden, kuten kävi Alpon ja Liisan pojalle.

– He löysivät toisensa Kultalassa, olivat molemmat isosina rippileirillä. Häitä vietettiin sitten Kultalassa, Liisa kertoo. – Tiedän toisenkin parin, joka löysi toisensa Kultalassa. Eihän sitä tiedä, vaikka on yhdistänyt useampiakin!

Liisa ja Alpo ovat tyytyväisiä, että Kultalaan saadaan uusi rakennus.

– Leirikeskus on niin huonossa kunnossa, että ei ole muuta vaihtoehtoa, Alpo sanoo. – Toivotaan, että saadaan hyvät leiritilat.

Kultalan muistotilaisuutta vietetään 5.2. muistellen menneitä ja katsoen uusia suunnitelmia.

– Luulisi, että moni mielellään tulee sinne, Liisa miettii. – Kultala liittyy niin monen nuoruuteen ja lapsuuteen.

Teksti ja kuva Kirsi-Maria Hiltunen