Raahen tukiasunto Kompassista kuuluu iloista puhetta ja rytmisoittimien säestämää innokasta laulua. Menossa on Raahen seurakunnan järjestämä hartaushetki, jossa tällä kertaa muistellaan hiljaisen viikon tapahtumia. Apuna on kuvia ja tavaroita, kuten sydän, kynttilä ja pupu.

Jokainen on arvokas omana itsenään. Niinpä erityisryhmille on tärkeä järjestää toimintaa heidän ehdoillaan.

– Seurakunnan tehtävä on suojella heikompia kansalaisia; pitää heidän puolia, diakonissa Niina Pöyhtäri kertoo. – Vammaisille on tärkeää kokea, mitä Jumalan rakkaus on. Että he ovat tärkeitä, Jumalan luomia.

Kompassin hartautta pitävät Niinan lisäksi kanttori Emmi Muhola ja Oulun seurakuntayhtymän kehitysvammaistyön pappi Hanna Fhänrich, joka toimii kaikissa Oulun ympärysseurakunnissa. Mukana ovat mm. Kompassissa asuvat Minna Auranen, Sami Pehkonen ja Terhi Matero.

– Tässä asutaan, niin on helppo tulla, Sami kertoo.

Kaikki käyvät joskus muissakin seurakunnan tapahtumissa, kuten Hyvän mielen kerhossa toimintakeskus Kuutissa ja kirkossa. Kyyti järjestyy vanhemmilta tai ohjaajilta.

– Hyvän mielen kerho on työpaikan tiloissa; siihen on helppo mennä halutessaan, Kuutissa työskentelevä Minna sanoo.

– Isän ja äidin kanssa käydään kirkossa, Sami kertoo.

Terhille musiikki on tärkeää. Hartaushetkissä parasta onkin laulaminen.

– Käyn joskus kirkkokonserteissa kavereiden kanssa, hän kertoo.

– Parasta on kirkolliset pyhät, Minna miettii.

Kokemuksia ja tunnelmaa

Kehitysvammaisten kanssa työskentelyssä korostuu kokemuksellisuus.

– Tärkeää on oma pappi, joka on perehtynyt kehitysvammaisten kanssa toimimiseen, Niina kertoo. – Musiikin avulla saa yhteyden myös vaikeasti vammaisiin. Ei välttämättä osata lukea tai kirjoittaa. Aistit ja tunnelma ovat tärkeitä. Se on sydämen uskoa.

Kerran kuukaudessa vietetään Hyvän mielen kerhoa, jonka juuret ovat 1970-luvulla. Moni aloitti kerhon lapsena.

– Kerholaiset ovat kasvaneet mukaan meidän seurakuntaan. Ovat tosi aktiivisia ja tulevat kerhoon säästä riippumatta. Seurakunnan kerho on monille ykkösjuttu ja seurakunta tosi tärkeä.

Toukokuussa tehdään kevätkirkkoretki vuorovuosin Siikalatvan seurakunnan kanssa.

Vuoden alussa tuli voimaan uusi vammaispalvelulaki. Heikennyksiä aiheuttivat kehitysvammaislain lakkauttaminen sekä hyvinvointialueiden säästötoimet.

– Diakoniatyössä näkyy, että Kela-takseilla ei enää pääse, matkoja ei korvata. Miten vammaiset pääsevät toimintaan? He tarvitsevat apua kuljetuksiin. Perheiltä olen kuullut, että henkilökohtaisia avustajia ei saada esimerkiksi rippikoulun käyntiin, vaikka lain mukaan pitäisi.

Vammaisille tärkeitä teemoja ovat ystävyys ja työnteko.

– Nämä eivät tapahdu automaattisesti, vaan tarvitaan apua. Meidän tulee luoda puitteita.

Teksti ja kuva Kirsi-Maria Hiltunen