Kello lyö neljä. Pikkupakkanen tuoksuu ilmassa ja alkaa pikkuhiljaa hämärtää. Saloisten seurakuntakodille on saapunut mukava ja iloinen joukko ihmisiä. Perheitä ja ystävyksiä. Mietitään, mitä ystävyys ja läheisyys merkitsevät ja kiitetään hyvää Jumalaa kaikista rakkaista.

Kello lyö neljä. Pikkupakkanen tuoksuu ilmassa ja alkaa pikkuhiljaa hämärtää. Saloisten seurakuntakodille on saapunut mukava ja iloinen joukko ihmisiä. Perheitä ja ystävyksiä. Mietitään, mitä ystävyys ja läheisyys merkitsevät ja kiitetään hyvää Jumalaa kaikista rakkaista.

Laulun jälkeen lähdetäänkin katselemaan, maistamaan ja kokemaan erilaisia mielenkiintoisia asioita ja makuja. Ystävänpäivärieha on alkanut. Välillä hetki ikuistuu muistoihin myös valokuvan kautta. Toiset maistelevat pöydän herkkuja ja jutustelevat kaikesta siitä, mitä onkaan tapahtunut ja mitä edessä ehkä odottaa. Ei ole kiire mihinkään.

Askartelun lomassakin ehtii monenlaista ja iloiset hymyt kohtaavat. Toisaalla on ehditty jo pakopelin ihmeelliseen maailmaan ja pohditaan arvoituksia tehtävän ratkaisemiseksi. Löytyisikö jostakin ratkaiseva vihje tai ajatus?

Tietenkään perinteitä ei voi unohtaa eikä niin ollen makkaroita ja lettujakaan sovi jättää kylmenemään paistopisteelle. Vieressä kuuluu pulkkamäestä hihkaisuja tai ehkä, jos tarkkana on, suksien suihkettakin. Pienimmät ja vähän isommatkin, yhdessä ja toista kannustaen voi välillä vaikka hieman leikkimielellä kisaillakin. Eipä ole ihme, jos posket mukavasti jo punoittavatkin.

Monenlaista iloista hyörinää on ollut. Lopulta kuitenkin kello alkaa lähestyä kuutta ja alkaa olla kotiinlähdön hetki. On saatu olla yhdessä ja viettää aikaa ystävien kanssa. Pikkuhiljaa seurakuntakodin ympäristö alkaa hiljentyä ja kirkko muistuttaa tärkeimmästä. Saamme olla matkalla kotiin. Sinne on jokainen kutsuttu.

Tulepas sinäkin tekemään historiaa ja nauttimaan mukavasta illasta. Tämä iltahan ei ole vielä ohi, mutta ystävänpäivänä 14.2. klo 16-18 nähdään. Paikkana silloin on Saloisten seurakuntakoti, sen pihapiiri ja kirkko. Tapahtuman tuotto menee diakoniatyön kautta lapsiperheille eli tänä vuonna keräyksellä tuetaan perheiden ja lasten mahdollisuuksia unelmoida ja rakentaa turvallista tulevaisuutta.

Teksti: Marko Visuri