Petri korostaa pappiuden olevan palveluvirka.

– Kun papiksi suostuu, antaa itsensä ihmisille. Tähän tarvitsee tietynlaista heittäytymistä. Papit ovat ihmisiä varten.

Petri näkee seurakunnassa kaikki tasavertaisina ja ensisijaisesti seurakunnan jäseninä.

– Työntekijät eivät ole muiden yläpuolella. Kaikki ollaan seurakuntalaisia, ja osa palvelee erilaisissa tehtävissä: vapaaehtoistehtävissä, luottamustehtävissä tai työntekijänä.

Papin työssä parasta on Petrin mielestä uskon ja seurakunnan yhteisöllisyys.

– Tässä saa olla kanssakäymisessä ihmisten kanssa, oli kyse sitten ongelmista tai hengellisistä tai jopa teologisista kysymyksistä. Joskus voi olla hyvinkin käytännönläheistä yhdessä tekemistä. Papin tehtävä on rinnallakulkijan ja toisinaan opastajan. On hetkiä, jolloin ihmisen tarvitsee kuulla kirkon ääni – papilla pitää olla rohkeutta olla se ääni.

Petri näkee seurakunnan rukousyhteisönä. Parhaita hetkiä ovatkin sunnuntaijumalanpalveluksissa esirukoukset yhdessä seurakunnan kanssa, jolloin tuntee olevansa osa suurempaa kokonaisuutta.

– Rukous on hetki kahden Jumalan kanssa. Mutta kun seurakunta rukoilee yhdessä, siinä on kyse yhteydestä ihmisten kesken, Jumalan yhteydessä. Tulee tunne niin kuin olisi käsi kädessä niiden muiden rukoilevien kanssa. Jos katsoisi kaukaa avaruudesta, näkisi kuinka pieniä kynttilöitä syttyy ympäri maailman; kuinka rukous kiertää maailman ympäri. Olen sanonut, että ei langaton verkko ole uusi keksintö – kristillisellä seurakunnalla se on ollut jo 2000 vuotta!

Kuunteleva ja kannustava

Kirkkoherran tehtävänä on Petrin mukaan huolehtia siitä, että seurakunnan kokonaisuus toimii. Tähän kuuluvat työalajohtajien kanssa käydyt keskustelut ja linjaukset, henkilöjohtaminen ja hallinnolliset tehtävät.

– Kirkkoherra huolehtii, että seurakunnassa on hyvä toimia ja tehdä työtä, sekä työntekijöiden että seurakuntalaisten.

Nykyinen Raahen seurakunta on ollut Petrin kotiseurakunta perustamisesta asti. Kun kirkkoherran paikka tuli auki, alkoi se kiinnostaa.

– Pikkuhiljaa on kypsynyt ajatus, että voisin ottaa hallintovastuuta. Olen pitkään ollut seurakuntapappina ja pidän siitä, mutta toisaalta pidän myös taustatehtävistä, jotka eivät välttämättä paljon näy.

Ystävyysseurakunta- ja lähetystehtävissä Petri kokee hyvän yhteistyön merkityksen.

– Kokonaiskehittäminen hyvissä työryhmissä tuntuu hyvin palkitsevalta.

Herätysliikkeisiin Petrillä on toimiva yhteys.

– Olen juuriltani kainuulainen ja kasvanut herännäishenkisessä ympäristössä. Raahessa on monta herätysliikettä. Olen työskennellyt Pattijoella ja Vihannissa ja asunut Paavolan ympäristössä, joten minulla on tuttuja laajasti kaikissa liikkeissä.

Petrillä on johtamiskokemusta usean vuoden ajalta. Kirkkoherran sijaisena hän on toiminut yhteensä vuoden ajan. Vuodesta 2020 lähtien hän on toiminut papiston esihenkilönä eli johtavana kappalaisena, jona hän myös tarvittaessa sijaistaa kirkkoherraa. Lisäksi hän on aiemmin toiminut lapsi- ja perhetyön esimiehenä.

Petri kertoo miettineensä paljon johtajuutta.

– Ihmiset ovat erilaisia ja kaipaavat eri asioita esimieheltä. Esimiehen täytyy kuunnella, jotta asiat menevät eteenpäin.

Päätösten tekeminen on osa johtajuutta.

– Odotan omalta esihenkilöltä, että jos en pääse itse ratkaisuun, minun esihenkilöni tekee päätöksen. Johtajana haluan olla kuunteleva ja kannustava. Aina on parempi, jos päätetään keskustelemalla ja neuvottelemalla, mutta uskon, että tarpeen vaatiessa uskallan tehdä myös päätöksiä.

Teksti: Kirsi-Maria Hiltunen. Kuva: Oulun Kuva