Mitä konfirmaatio on?

Konfirmaatio merkitsee vahvistamista

Konfirmaatio merkitsi aluksi kasteen vahvistamista, myöhemmin kastetun vahvistamista. Nykyisin konfirmaation tulkitaan vahvistavan nuorten uskoa.

Muualla konfirmaatio on opetusta

Monissa luterilaisissa kirkoissa konfirmaatiota ei tulkita vain juhlaksi. Pohjois-Amerikassa konfirmaatio on 16-vuotinen kasvatustyön prosessi. Euroopassa konfirmaation tulkitaan kattavan rippikoulun ja sen päätteeksi pidettävän konfirmaatiomessun.

Suomessa konfirmaatio on rukousta

Suomessa konfirmaatiolla tarkoitetaan joko konfirmaatiomessua tai sen sisältämää varsinaista konfirmaatiota, jota messun kaavassa kutsutaan Konfirmaatio-osaksi. Tähän kuuluu kolme rukousta: Uskontunnustus, Konfirmaatiosiunaus ja Yhteinen esirukous.

Mikä vahvistaa?

Rukoukset eivät kuulu sanan ja sakramenttien uskoa vahvistavaan ryhmään. Konfirmaatio-osan rukoukset eivät siis ole konfirmaatiota eli uskon vahvistamista sanan varsinaisessa merkityksessä.

Siten konfirmaatiosiunaus ei ole siunauksen lahjoittamista vaan sen pyytämistä. Sillä on sielunhoidollisen vahvistamisen merkitys. Koolla oleva seurakunta uskoo siinä nuoret Jumalan huolenpitoon. Näin Konfirmaatio-osalla on oma tärkeä roolinsa.

Konfirmaatio-osaa ympäröivässä konfirmaatiomessussa sana ja sakramentit, kuten kasteen lahjan muistaminen, sanan opettaminen ja ehtoollinen, toimivat konfirmaationa eli uskon vahvistajana.

Kerran elämässä vai koko elämän ajan?

Konfirmaatiota on perinteisesti pidetty ainutkertaisena juhlana. Luterilaisen käsityksen mukaan ihminen tarvitsee kuitenkin uskon vahvistusta toistuvasti eikä vain kerran elämässä.

Konfirmaatio olisi tulkittava yksittäisen juhlan sijasta sarjaksi tapahtumia. Rippikoulu ja konfirmaatiomessu ovat yhdessä yksittäistä konfirmaatiotoimitusta luontevampi konfirmaation määritelmä.

Niin kuin säännöllinen ravinto pitää ihmisen toimintakykyisenä, samoin sana ja sakramentit on tarkoitettu säännölliseen käyttöön. Laajimmillaan konfirmaatio toteutuu elämänmittaisessa sanan ja sakramenttien käytössä.  

Teksti: Kimmo Heinilä