”Pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, räätikkäitä kun nurkanpäitä ja nauriita kuin lautasia!”

Otsikon hyvän onnen toivotukset ovat perinteisesti kaikuneet laskiaisen aikaan pulkkamäessä. Mitä pidemmälle pulkka luisti, sitä pidempiä pellavista uskottiin saatavan. Monessa kulttuurissa paastonaikaa edeltävän laskiaistiistain karnevaalia vietetään herkuttelemalla. Merkittävä osa suomalaista laskiaisperinnettä on ollut ja on edelleenkin rasvaisten ruokien, kuten hernekeiton ja laskiaispullien syönti.

Näitä perinteitä halutaan pitää yllä, kun laskiaissunnuntaina ja -tiistaina järjestetään laskiaistapahtumat Pattijoella ja Saloisissa. Sunnuntaina 19.2. klo 12–15 Pattijoen pappilan pihassa järjestettävässä ulkoilmatapahtumassa on mäenlaskun lisäksi hankimaalausta, curlingia, poniajelua, aarrejahti sekä myyjäiset. 

Saloisten seurakuntakodilla laskiaistiistaina 21.2. klo 16–18.30 pääset hoijakan tai ponin kyytiin, koettamaan onneasi onnenpyörän ja kävijäarvonnan merkeissä, laulamaan talvisia lauluja, askartelemaan ja onkimaan.

Hauskan tekemisen välillä voit lämmitellä ostamalla lautasellisen hernekeittoa tai paistamalla makkaraa nuotiolla.  Molemmissa tapahtumissa on tarjolla myös lättykahvit sekä laskiaispullia, joita voit keittojen lisäksi ostaa myös kotiin vietäväksi. Laskiaistapahtumien tuotto menee Yhteisvastuukeräykselle, varaathan käteistä rahaa mukaan.

Kristillisessä perinteessä laskiaisella tarkoitetaan laskeutumista paastoon. Laskiaissunnuntaista on seitsemän viikkoa pääsiäiseen. Laskiaistiistain jälkeisenä tuhkakeskiviikkona alkava paasto vie kohti hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumia. Paasto voi tarkoittaa tietystä ruoasta pidättäytymistä, mutta sen voi käsittää myös laajemmin. Ihmistä kutsutaan tutkimaan Jumalan pyhyyttä ja rakkautta sekä etsimään uutta, kasvamaan vastuullisempaan elämäntapaan ja luopumaan omastaan hädänalaisten hyväksi. (evl.fi/kirkossa/pyhapaivat/laskiainen)

”Laskiainen lasketaan, paastonaika alkaa. Messias on matkalla, paastonaika alkaa. Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme.” (Lasten virsi 27)

Teksti: Niina Ylikulju