Alpualainen Hanna Kankaala toimii juontajana syyskuun alussa vietettävillä Oulun hiippakunnan lähetysjuhlilla Raahessa. Lähetystyössä hän on ollut kuutisen vuotta Etu-Aasiassa.

Hanna odottaa lähetysjuhlia innolla.

– Tosi kivat juhlat on tulossa. On hienoa, kun on kaikki lähetysjärjestöt esillä ja kansainvälisiä vieraita. Lähetysjuhlat ovat koko hiippakunnan juhla.

Ohjelmasta Hanna nostaa esiin elokuvaillan, Maailmanlaaja kirkko ja kulttuurien vuorovaikutus -seminaarin sekä piispanmessun, jonka pitävät Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo ja tansanialainen Victorianjärven itäisen hiippakunnan piispa Oscar Lema.

– Seminaarissa on nimekkäitä osallistujia. Kaikkea ohjelmaa voisin kehua. Luvassa on monenlaista: musiikkia, pohdintaa, Raamattu-opetusta. Toivottavasti tulee paljon väkeä paikalle!

Yhdessä kahden muun juontajan kanssa – kaikki raahelaislähtöisiä lähettejä – on suunniteltu juontoja. Eniten Hannaa jännittää Elämäni hengellinen biisi -tilaisuuden juontaminen. Juontokokemusta hänellä on aiemmin Kansanlähetyksen tilaisuuksista ja paikallisista kauneimmista joululauluista.

– En näin suuressa tapahtumassa ole juontanut. Isossa juhlassa aikataulun pitäminen on erityisen tärkeää. On paljon liikkuvia osia; paljon puhujia, paljon ihmisiä lavalla.

Hanna kiittelee kaikkia vapaaehtoisia, joiden ansiosta lähetysjuhlat voidaan pitää. Hän itse on tehnyt aina seurakunnan vapaaehtoistyötä. Tällä hetkellä hän toimii kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa, lähetyksen vastuuryhmän puheenjohtajana ja aikuistyön vastuuryhmässä. Lisäksi hän on toisena vetäjänä kansainvälisessä englanninkielisessä raamattupiirissä, joka kokoontuu Raahessa.

Lähetyksessä tuki tärkeää

Sosiaalityöntekijänä toimiva Hanna kiinnostui lähetystyöstä jo alakouluikäisenä, kun vihantilaiset lähetit Kaarlo ja Anna-Leena Hirvilammi kertoivat koulussa lähetin työstään. Niinpä Hanna meni aikuisena lähetyskoulutukseen. Vuonna 2005 hän oli ensimmäisellä lyhyellä lähettimatkalla Venäjällä.

– Selvittelin, mikä järjestö olisi valmis minut lähettämään ja missä olisi tarvetta minun osaamiselleni. Lähetystyössä on hyötyä kaikesta, mitä osaa ja on joskus tehnyt.

Vuonna 2014 Hanna lähti kuudeksi vuodeksi lähetiksi Etu-Aasiaan, jossa hän mm. säesti jumalanpalveluksissa, piti pyhäkoulua sekä osallistui raamattupiireihin ja muuhun seurakunnan toimintaan aktiivisesti.

– Pääasiassa työ oli ihmisten kanssa olemista. Alueella on tosi vähän kristittyjä ja monet sukunsa ainoita.

Hanna pääsi myös virsikirjan uudistamisprojektiin ja tarkastamaan kristillisten kirjojen käännöksiä ennen painatusta. Kielen hän oppi paikallisessa kielikoulussa. Koska opiskelijoilla ei ollut yhteistä kieltä, opiskelu tapahtui alusta asti opetettavalla kielellä.

– Opetus oli tehokasta. Oppimista tapahtui myös kielikoulun ulkopuolella, esimerkiksi tiskatessa ehtoollis- ja kahviastioita opetettiin kuppi, lautanen, pestä, huuhdella. Virsistä oppi hyvin kieltä.

Hanna kirjoitti lähettäville seurakunnille sähköposteja ja kirjeitä, joita luettiin lähetyspiireissä. Hän on myös kierrellyt lähettiseurakuntien lähetyspiireissä ja -illoissa sekä Vihannin kouluilla kertomassa lähetin työstään.

Alueella olevien muiden lähettien tuki oli tärkeää. Yhdessä vietettiin mm. itsenäisyyspäiviä, lasten syntymäpäiviä ja jouluja. Tärkeää oli myös lähettävien seurakuntien, mukaan lukien kotiseurakunta, antama taloudellinen ja henkinen tuki.

– Evankeliumi on ilmainen, mutta sen kuljettaminen maksaa. Rukoustuki on tärkeää: tietää, että joka sunnuntai rukoillaan puolesta.

Teksti ja kuva Kirsi-Maria Hiltunen