Virolaista Kullamaan kylää hallitsee kirkko. Se näkyy kauas. Kirkon vanhimmat osat lienevät 1200-luvulta. Kirkon hienous on sen hyvässä akustiikassa ja koossa. Parhaimmillaan joulujumalanpalveluksissa on ollut 850 henkilöä. Toinen puoli on se, ettei rakennuksessa ole lämmitystä. Ihan ohuissa vaatteissa ei kannata jumalanpalvelukseen tulla ennen joulua, sillä lämpötila on vain muutaman asteen plussan puolella.

Naapurimaa on muuttunut nopeasti. Viroa ei suotta sanota maailman maallistuneimmaksi maaksi. Tästä kertoo se, että passiivista, jäsenmaksua maksamatonta väkeä on noin 500. Jäsenmaksunsa maksaneita jäseniä on nyt 120. Seurakunnan hallinto joutuu priorisoimaan tarkasti, mitä hoidetaan ja mitä asioita lykätään taloussyistä. Esimerkiksi seurakuntatalo ja kirkon sakastin katto odottavat korjauksia. Onneksi kirkon laaja katto on saatu korjatuksi, Viron valtio ja museotoimi ovat toimineet rahoittajina. Jäsenkadon ja ikääntymisen seurauksena taloustilanne on tullut haastavammaksi, mutta virolaiset ovat sisukkaita.

Valo pilkistää seurakunnassa monin tavoin. Paikallisen julkishallinnon ja väestön asenne seurakuntaan on myönteinen. Kirkolla on paikkansa ja tehtävänsä. Rippikoulujen tilanne on muuttunut. Kun 2000-luvun alussa sain pitää leiririppikoulun Kullamaalla, osallistujia oli sekä Suomesta että Virosta. Nykyisin Raahen nuorista osa käy rippikoulun Virossa Märjamaalla, mutta vierailee leirin aikana myös naapuriseurakunnassa Kullamaalla. Virolainen nykytapa on se, että ripari käydään siellä yksityisesti papin kanssa.

Kullamaan pappi Kari Tynkkynen on armoitettu keskustelija. Kotikäyntejä tehdään ja paikkakunnalla sijaitsevassa Koluveren huoltokodissa pappi käy kaksi kertaa viikossa. Vuorovaikutuksesta kertoo se, että keskusteluja syntyy vuosittain noin 320! Siinä on haastetta Suomenkin seurakunnille. Koti- ja laitosehtoollinen ovat Kullamaalla luontevaa hengellistä hoitoa. Tähän kuuluvat myös eläkeläisten luokse tehdyt syntymäpäiväkäynnit.

Oma lukunsa ovat ne kymmenen seurakuntalaista, jotka toimivat omissa kyläyhteisöissään seurakunnan silminä ja korvina liittyen diakoniatyöhön. Tarvittaessa tartutaan toimeen rivakasti. Maallikoiden aktiivisuus on suurta kesäisin, sillä Kullamaan kirkko on yksi hyvin paljon vierailluista tiekirkkokohteista viikonloppuisin. Vapaaehtoisen pyörittävät toimintaa. Oppailla on myös hyvät tiedot kotikirkostaan ja sen toiminnasta.

Virolainen ystävyysseurakuntamme ei ole mitenkään sisäänpäin kääntynyt. Tästä voi mainita yhden harvinaisuuden. Näet seura- kunnalla on oma lähetyssihteeri, joka on ollut vuosikymmeniä seurakunta-aktiivi. Tätä juttua tehdessäni luin, että ystäväni Maire Tiitus on ihan virallisesti lähetysvastaava. Puhelimessa Maire kertoi nauttivansa erilaisista kohtaamisista.

Kullamaalla on ollut useamman vuoden pappina suomalainen Kari Tynkkynen. Yksipappisen seurakunnan papilla ei työtä puutu. Hän on myös neljän muun jäsenen kanssa kirkkoneuvostossa. Sen puheenjohtajana toimii yrittäjä Ants Lipu, joka on myös pitkän linjan seurakuntalainen. Ants on myös vieraillut monesti Raahessa.

Lisäarvoa Kullamaan kirkolle tuovat vuonna 1854 rakennetut urut, jotka ovat hyvin hoidetut. Nykyisin uruista ja musiikista huolehtii kanttori Ivi Küla. Hän on ollut sivutoimisessa työssä jo yli kymmenen vuotta. Ivi-kanttori on käynyt mm. sikäläisten nuorten kanssa Raahessa retkellä. Lasten sekä nuorten laulu oli tosi innostunutta. Virolaiset ovat musiikkikansaa!

Yksi seurakunnan onni on se, että muusikko ja trumpetisti Loit Lepalaan toimi ennen eläköitymistään Kullamaan kulttuuritoimessa ja hän on aktiivisuudellaan saanut uutta vireyttä kirkkomusiikin saralle erilaisten konserttien muodossa. Tämän kokeneen muusikon monipuolinen apu on rikastuttanut kulttuurielämää.

Erityisen ilahduttavaa tulevaisuudenkin kannalta on se, että Kullamaalla on omaa sometoimintaa. Facebook-sivut toimivat ja kirkon kotisivuilla on paljon ajankohtaista asiaa. Toki myös paikallislehti Lääne Elu, sekä kirkon ilmoitustaulu kertovat tapahtumista.

Seurakunta on aktiivinen kansallisten merkkipäivien vietossa kunnan kanssa. Erityisesti viime vuosina on toiminta kulttuuritoimen kanssa vilkastunut kuuluisan eestiläissäveltäjä Rudolf Tobiaksen (1873–1918) muistopäivinä. Säveltäjä hyödynsi aikoinaan Kullamaan kirkon urkuja sävellystyössään. Viron vanha musiikkiperinne voi olla osaltaan vaikuttamassa siihen, että haastavina aikoina voimaannuttanut kirkkomusiikki löytää entistä useamman virolaisen sydämeen.

Teksti:

Tapio Hiltunen

Kuvat:

Kaste 23.06.25 Kullamaalla. Kuva: Heli Reikhardt

Kullamaan kirkossa pidetyssä levyn julkistamisessa ja urkukonsertissa esiintyi valtionvarainministeri Aivar Söerd. Kuva: Katre Kuller