Paavolan kirkon 270-vuotista taivalta juhlistetaan sunnuntaina 26.4. juhlamessulla sekä seurakuntatalolla lounaalla ja päiväjuhlalla. Messusaarnan pitää parikymmentä vuotta Paavolassa kappalaisena ja kirkkoherrana toiminut Lauri Haapala. Kirkon historiaan liittyy mielenkiintoisia seikkoja.

Paavolassa nelisenkymmentä vuotta perheineen asunut Lauri eläköityi kappalaisen virasta vuonna 2020. Hän toimii yhä pyydettäessä pappina esimerkiksi hautajaisissa.

Paavolan kirkko on Laurille rakas.

– Aina ohi ajaessa katse kääntyy luontaisesti kirkkoon, Lauri kertoo. – Kirkko ei ole papille pelkkä rakennus tai työpaikka, vaan jotain paljon enemmän: se on kiintopiste sen lisäksi, että meidät on lähetetty ihmisten rinnalle kulkemaan.

Lauri muistaa elävästi, kun Paavolan kirkon urut purettiin vuonna 1988, hänen ollessaan papin sijaisena. Uudet urut vihittiin käyttöön kesäkuussa 1988.

– Vanhojen urkujen puutavarasta tehtiin muistoksi rahi, joka on meillä yhä keittiössä.

Kesällä 2002 kirkko ja tapuli maalattiin ulkoa talkoilla.

– Joka kylältä oli pienet porukat maalaamassa ammattilaisten vahvassa ohjauksessa. Jokainen kylä sai oman seinän maalattavaksi.

Vuonna 2007 kirkko sai uuden peltikaton ja kattoristin.

– Kuparikatto olisi käytännössä ikuinen, mutta museovirasto ei hyväksynyt sitä. Alkuperäinen risti haluttiin säilyttää, mutta puu oli lahonnut eikä päällipeltiä voitu pelastaa.

Uusi risti tehtiin ruostumattomasta teräksestä ja kullattiin.

– Lehtikullattu risti ei ole kuoleman merkki, vaan monella tavalla voiton merkki. Siksi tuntuu upealta nähdä risti kullattuna. Kirkko on paikka, johon me kaikki olemme tervetulleita ilman erilliskutsua ja ilman vaatimuksia. Sinä kelpaat ja riität juuri sellaisena kuin olet.

Menninkäisiä ja haaksirikkolaiva

Paavolaan rakennettiin ensimmäinen kirkko 1691. Vuonna 1944 löydetyn kivilatomuksen perusteella se sijaitsi nykyisen sakariston lähellä. Perimätiedon mukaan kirkkoa yritettiin ensin rakentaa Hemminkankaalle, mutta siellä rakentamisesta ei tullut mitään menninkäisten takia, jotka öisin purkivat päivällä rakennetun.

Isovihan aikaan 1713-1721 Pietari Suuri käski sotajoukkojensa tuhota kaiken alueelta ulottuen Kalajoelta 100 kilometriä pohjoiseen. Tuolloin tapahtuneiden murhien, sieppausten ja paenneiden kautta Suomen väkiluku väheni 10%  ja Pohjois-Pohjanmaan rakennuskanta tuhoutui.

Myös Paavolan 1691 rakennetusta kirkosta vietiin kaikki irti lähtevä, mm. ovet ja ikkunat, ja säiden armoille jääneenä se rappeutui. 34 vuotta isovihan jälkeen kirkko todettiin korjauskelvottomaksi. Raahen rovastikunnan 11 seurakunnasta Paavola rakensi ensimmäisenä isovihan jälkeen uuden kirkon.

Tarvittava materiaali ja työpäivät jaettiin Paavolassa olleiden talojen kesken niiden varallisuuden mukaan. Esim. Roppolasta oli tuotava mm. 9 eripituista hirttä, 25 lautaa, 410 kattopaanua, 1 kuorma hiekkaa, 2 kuormaa kiviä.

Kirkko rakennettiin talkoilla vuosien 1755 syksyllä ja 1756 keväällä, yhteensä 66 päivän aikana! Päivittäin töissä oli noin 85 talkoolaista. Lisäksi palkollisina olivat rakennusmestari Matti Honka, puuseppä Juho Frisk ja lasimestari Jaakko Forsberg.

Ruotsin prinsessan mukaan nimetty Sofian kirkko vihittiin käyttöön 2.7.1756.

Kirkkoa on korjattu mm. 1850-luvulla, jolloin Laurin kuuleman perimätiedon mukaan paanukatto korvattiin varsin mielenkiintoisella tavalla hankitulla pellillä.

– Saksalainen alus oli talvella matkalla Ouluun ja haaksirikkoutui Raahen edustalla. Paavolan isännät hakivat kirkon kattoon pellit jäitten päältä!

Teksti ja kuvat Kirsi-Maria Hiltunen

Kirkon historiassa lähteenä Väinö Paalasmaa: Paavolan pitäjän menneisyyttä. 1945