Mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä tekemään töitä ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Hyvä terveys on kokonaisvaltaisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, ei pelkästään sairauden tai vamman puuttumista. (WHO 2024) 

Hei, mitä sinulle kuuluu? Oletko ollut terveenä? Kohtaat tuttavasi, joka tervehtii sinua ja kyselee kuulumisiasi. Vastaatko helpon kaavan kautta; kiitos hyvää, terveenä on oltu. Vai uskallatko vastata; kiitos kysymästä, fyysisesti hyvin mutta mielen päällä on paljon kuormaa, sanoittamatonta tuskaa ja ahdistusta?  

On helpompaa puhua kipeästä lonkasta kuin yöllisestä sudenhetkellä iskevästä kauhusta, joka saa sinut hautautumaan sänkyyn muiden aloittaessa työpäivänsä ja rientäessään aamuruuhkaan. On helpompaa käydä kauppa-asioilla ystävälle, joka on katkaissut jalkansa kuin hänelle, joka linnoittautuu seinien sisään ja avaa ovea vain tuulenhenkäyksen verran. Palveluksen vaikuttavuus on kuitenkin molemmille sama; tulla huomatuksi, arvostetuksi ja autetuksi. 

Vietämme mielenterveysviikkoa, jonka teemana on toipumisrauha ja tavoitteena vähentää mielenterveysongelmiin liittyvää leimautumista ja lisätä tietoa niistä. Teema korostaa sitä, että toipumisella ei ole aikataulua, ja että se voi olla pitkä prosessi, joka tuottaa jotain uutta. 

Puhutaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista; ei ole terveyttä ilman mielenterveyttä! Silti mielenterveys ja mielen hyvinvointi jäävät usein fyysisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn varjoon. Rohkaisemme jalkansa katkaissutta ottamaan varovasti askeleitaan pikkuhiljaa. Mitä sanomme mielensä mustista vesistä valoon ponnistavalle, seinien sisään linnoittautuvalle? Ota itseäsi niskasta kiinni, ryhdistäydy ja lähde toisten joukkoon. Painon ollessa sanalla ryhdistäydy, ei kovin empaattiselta kuulosta. 

Me synnymme suhteisiin. Jo ennen syntymäämme olemme vuorovaikutuksessa äidin ja ympäristön kanssa. Kohtaamisissa toisten kanssa voimme kysyä, onko vuorovaikutuksemme toivoa luovaa ja vaihtoehtoja lisäävää? Onko kohtaamisissamme riittävää herkkyyttä, epävarmuuden sietoa ja uteliaisuutta sekä ennen kaikkea toisen kokemuksen kunnioittamista? Olemme saaneet syntymälahjanamme kaksi korvaa ja yhden suun. Tämän pitäisi auttaa meitä ymmärtämään kuuntelevan läsnäolon merkityksen. 

Virsirunoilija (VK 464) kertoo meidän tarvitsevamme toista ihmistä ja itsekkyyden voivan sokaista meidät, ettemme huomaa toistemme tarpeita. Saamme kuitenkin rukoilla kuormiemme jakamista Kristuksen hoivassa ja pyytää Jeesusta jäämään lähellemme kaikkiin vaiheisiimme. Hän lupaa kantaa ja meidän kasvaa antaa, armonsa turvassa. 

Teksti Marru Kivilompolo, kuva Getty Images Signature