Revonlahden kirkko täyttää tänä vuonna 250 vuotta, minkä kunniaksi kirkossa ja sen läheisyydessä on joka päivä viikolla 39 tapahtumia: kirkon ja hautausmaan esittely, perheiden ulkoilu, kirkkoseikkailu, nuortenilta, pop-up ruokailu, kirkkokonsertti sekä juhlamessu ja juhlalounas.

Revonlahtinen Antti Turkki, 94, asui viitisenkymmentä vuotta lapsuudenkodissaan kirkon vastarannalla.
– Lauantaisin soivat iltakellot komeasti, Antti muistelee lämmöllä.
Hän kuuli pienenä myös laukaukset, joilla kunnioitettiin sankarivainajia heidän hautajaisissaan sota-aikaan.
– Kolme kunnialaukausta ammuttiin, kun haudattiin sotavainaja. Yli 40 heitä haudattiin.
Sodan alkaessa Antti oli 8-vuotias.
– Kolme veljeä meni sotaan ja isompi sisko lotaksi ruokapalveluun, Antti muistelee. – Olin liian pieni sotimaan, mutta olin ilmavartiossa nuoremman isosiskoni ja naapurin poikien kanssa.
Ilmavartiota pidettiin kirkon tapulissa. Koneita lensi Revonlahdenkin yli matkalla pommittamaan Oulua. Kun lentokone nähtiin, raportoitiin siitä tapulin alakertaan, josta soitettiin keskukseen.
Antin kotoa käytiin ahkerasti vastarannalla kirkossa. Pysyvä silta joen yli saatiin vasta 1958. Sitä ennen joen yli mentiin veneillä tai kesäsiltaa pitkin, talvisin talviteitä pitkin. Kirkkosilta tehtiin kesäisin nykyisen Rumparin kohdalle. Kirkon läheisessä suvannossa oli suuri kirkkovene.
– Pentti Kurola oli usein soutajana. Toiselta rannalta huudeltiin soutajalle ja saatiin kuljetus yli.
Antin lapsuudessa kuljettiin hevoskärryillä. Kirkon pihalla oli kirkkopuomi hevosia varten.
– Paljon oli hevosia syömässä kirkkopuomia! Puomissa oli rakseja, joihin hevosen sai hyvin kiinni. Hevoselle loimi selkään ja heinät eteen, siinä ne olivat kirkonmenojen ajan.
Talvisin kirkkoon mentiin hienommalla kirkkoreellä.
– Kirkko oli talvella kylmä, piti pukea hyvin päälle.
Revonlahden kirkko on Antin, hänen lastensa ja muutaman lapsenlapsenkin rippikirkko.
– Juhannuksena pääsin ripille. Kyllä laulettiin komiasti silloin!
– On mukava tulla aina kotikirkkoon. Se on tärkeä paikka, hieno kirkko.

Merkintöjä seinällä

Paikalliset kirvesmiehet rakensivat Revonlahden kirkon vuosina 1772-1775 paikalle, jossa oli ollut 1691 rakennettu rukoushuone. Kolminivelinen kellotapuli rakennettiin 1782. Kirkonkelloja on kaksi: suurempi 250,5 kiloinen vuodelta 1782 ja pienempi vuodelta 1860.
Suomen sodan Revonlahden taistelu 27.4.1808 käytiin kirkon ja pappilan (nykyinen kotiseututalo) ympäristössä. Antti Turkin lapsuudenkodin seinästä kirkon vastarannalla on löytynyt luoteja taistelusta.
– Talon seinästä löytyi sellaisia rautamutikoita – kirkon puolelta jokea venäläisten ampumia, Antti kertoo.
Alttaritaulu vuodelta 1821 on viimeinen Mikael Toppeliluksen maalaama taulu – hän kuoli saman vuoden joulukuussa. Ainakin 1820-luvulle asti kirkon katolla oli tangon päässä kukko, joka kuvasti kristillistä valppautta. Myöhemmin kukko korvattiin ristillä.
Erikoinen yksityiskohta on sakastin vastainen sisäseinä, jolle on 1800-luvulta lähtien kirjoitettu lyijykynällä erilaisia tapahtumia. Näissä merkinnöissä kerrotaan mm. sadoista, traagisista onnettomuuksista, ilmoista, kirkon työntekijöistä ja hallitsijoista.
Vuosina 1957-59 kirkkoon tehtiin peruskorjaus, jolloin mm. asennettiin keskuslämmitys ja sähköt, vaihdettiin kirkonpenkit, maalattiin sisäosat ja uusittiin kirkon ulkovuoraus sekä kirkon ja tapulin kattopaanut.
Tänä kesänä kirkko ja tapuli saatettiin juhlakuntoon tekemällä lahovauriokorjauksia, huoltomaalaamalla alaosat ja tervaamalla katot kahteen kertaan. Tulevina vuosina on tulossa kattojen peruskorjaus.
– Työnalla on projektisuunnittelu, jossa huomioidaan kirkon kulttuurihistoria. Projekti tulee olemaan haastava ja vaativa korjaustyö, kertoo kiinteistöpäällikkö Ville Salmela.
 

Teksti ja kuvat Kirsi-Maria Hiltunen
Lähteinä:  Revonlahden kyläkirja (2022), Raahen seurakunnan nettisivut.