Vietettyään keväällä aloitusviikonloppunsa Törmälässä rippikouluryhmä 9 pakeni kesän päätteeksi Kemijärvelle. Pitkä bussimatka hyödynnettiin tehokkaasti oppitunteihin, joista leiriläiset saivat nauttia lopunkin viikkoa. Perille saavuttua osa jäi uupuneena lepäämään, kun taas osa tutki Ailangan leirikeskusta. Kuivaan kankaaseen rakennettu alue oli niemen varressa ja siten kahdelta puolelta Kemijärven ympäröimä. Saunoineen ja rantoineen se sopi hyvin viikon majoitukseen. 

Rippikoululaisten aika kului oppimiseen ja hauskanpitoon. Oppitunneilla, joita oli muutamia päivittäin, käsiteltiin muun muassa syntiä ja Kolminaisuutta. Ulkoläksyjä, kuten uskontunnustusta tai Herran siunausta, sai opetella omalla ajalla, mutta ne tarttuivat mieleen myös aamujumalanpalveluksista tai iltahartauksista. Moni jännitti riparin lopussa odottavaa koetta, jonka kaikki onneksi läpäisivät.

Isoset viihdyttivät leiriläisiä monenlaisilla peleillä, leikeillä ja sketseillä. Eniten niitä oli iltaohjelmassa, jonka pariin kokoonnuttiin saunojen ja uintien jälkeen. Leikeistä kirkonrotta ja tolppahippa lienevät ikivihreinä tuttuja vanhemmallekin lukijalle. Sketsit olivat nuorempaa kantaa, esimerkiksi Mononen ei maksa, jossa nimikkohahmon toimintaan turhautunut bussikuski ryhtyy sensei Karvattoman oppipojaksi. Lopun antikliimaksissa selviää, että Monosella onkin kausikortti. 

Sää oli lämmin koko rippileirin ajan, mikä sopi hyvin ulkoiluun ja Kemijärvessä uimiseen. Auringosta nautittiin myös eräässä aamujumalanpalveluksessa, joka siirrettiin selkeän sään takia rantaan vieville portaille. Ehkä juuri upean sään vuoksi leiriä piinasivat Lapille ominaiset paarmat, joita sai jatkuvasti lätkiä pois omalta iholtaan — ja joskus kaverinkin. Oli tavallaan virkistävää, kun viimeisenä iltana taivaalta satoi viimein alas vettä ja jopa salamoi.

Paarmojakin suurempi harmi oli vatsatauti, johon väkeä sairastui vuoron perään. Taudin karsimia isosryhmiä yhdisteltiin, kun taas ilta-ohjelmaa tehtiin vähennetyin voimin, sillä isosiakin makasi toipilaana. Leirin pappi Timo Suutari totesi, ettei muistanut montakaan rippileiriä, jossa vetäjien piti turvata jatkuvasti Jumalaan. Sairastuneita huomioitiin vetäjien ja isosten rukouksissa.

Leiri huipentui retkipäivään Pyhätunturin seudulle, jossa Sanaa luettiin ja ehtoollista vietettiin luonnon keskellä. Vieressä avautui kirkasvetinen lampi, jossa kerrotaan aiemmin toimitetun toista sakramenttia, kastetta. Retkipäivän aikana pääsi toki myös nauttimaan upeista maisemista sekä paistamaan nuotiolla makkaraa ja vaahtokarkkeja. Toisaalta vaellus ja jyrkät portaat olivat rankkoja, ainakin vetäjille.

Kemijärven-viikon jälkeen oli mukavaa palata kotiin ja arkeen. Alun läkähdyttävän kuumuuden jälkeen bussimatka sujui leppoisasti pilvien tummuessa ja sään viilentyessä. Ruokana toimivat huoltoasemalle tilatut herkut, musiikkina gospel-levyraadin monimuotoiset hengelliset kappaleet. Voittajaksi selviytyi The Rain -yhtyeen Tuuli kulkee, jonka puhujan tavoin leiriläiset saattavat vielä pohtia omaa rippikouluaikaansa. Samoin he saavat muistella konfirmaatiotaan Raahen kirkossa 27.7.

TEKSTI: JUHO PITKÄNEN, YKSI LEIRIN ISOSISTA