Ruukin keskustassa sijaitseva Mirjan ja Maunon tupa kokoaa sekä vapaaehtoisia että kahvittelijoita paikallisten lisäksi laajalta alueelta Limingasta Raaheen, Siikajoenkylältä Vihantiin. Tupa on monille tärkeä kohtaamis- ja rupattelupaikka.

Tupaan kaivataan myös taukoaikoina.

– Ei mikään muu ole niin tärkeä paikka kuin tämä tupa, vapaaehtoinen Markku Huhtala tuumii. – Minäkin mietin joulutauolla monesti, että voi kun ovi aukeaisi pian!

– Oli pitkä kaksiviikkoinen, kun tupa oli joulun kiinni, miettii vapaaehtoinen Lyyli Luhtavaara eli Lysse.

– Asiakkaat sanoivat, että miten selvisivätkään ilman tupaa! lisää vapaaehtoinen Terttu Karhumaa.

Parhaimpina päivinä tuvalla käy kymmeniä asiakkaita, joskus on hiljaisempaa.

– Päivät eivät ole veljeksiä: joskus voi olla paljon ihmisiä, joskus vähän.  Riippuu, miten ihmiset ovat liikkeellä, Lysse miettii.

Kahvin lisäksi tarjolla on aina esimerkiksi pullaa tai kakkua, jotka nekin ovat vapaaehtoisten tekemiä.

– Tehdään kaikki seurakuntatalolla, leipomispuuhissa viihtyvä Lysse kertoo.

Kahvilatoiminnan lisäksi tuvalla on kerran kuussa Voitto Niemelän, kanttorin ja papin yhteistyössä vetämä yhteislaulutilaisuus. Joka toinen maanantai kokoontuu Sirkka Pietilän vetämä käsityöpiiri, jossa kudottuja sukkia ja muita käsitöitä voi ostaa tuvalta.

– Joulun aikaan meni paljon käsitöitä. Osa loppuikin, Markku sanoo.

Asiakkaasta vapaaehtoiseksi

Mirjan ja Maunon tupa perustettiin vuonna 2009 ruukkilaisten Mirja ja Mauno Monton testamenttirahoilla. Seurakunnan diakoniatyön alla toimivaa tupaa pidetään auki vapaaehtoisvoimin arkisin kello 10-14. Toimintaan mahtuu mukaan lisää väkeä.

– Koskaan ei ole liikaa vapaaehtoisia, Lysse miettii. – Työväki on muuttunut ajan saatossa, mutta on niitäkin, jotka ovat olleet lähes alusta asti.

Kaikki paikalla olleet vapaaehtoiset kävivät ensin asiakkaina, kunnes innostuivat mukaan toimintaan.

– Kun kävin tässä kahvilla, alkoi tuntua, että saattaahan tuota alkaa vapaaehtoiseksikin, neljä vuotta tuvan toiminnassa mukana ollut Markku miettii.

Lysse alkoi vapaaehtoiseksi kolmisentoista vuotta sitten.

– Kun jäin työelämästä pois, tulin tähän, Lysse kertoo. – Siinä vaiheessa tulee tyhjyys varsinkin, kun on tottunut olemaan ihmisten kanssa tekemisissä.

Ruukista kotoisin oleva, Oulussa nykyisin asuva Terttu on käynyt tuvalla vapaaehtoisena seitsemisen vuotta.

– Suunnittelen niin, että samalla reissulla kun tulen Ruukkiin mökille, olen tässä töissä, Terttu kertoo. – Työelämässä olen aikanaan kulkenut kaikkialla, niin tässä näkee laajat tuttavapiirit.

Teksti ja kuva Kirsi-Maria Hiltunen