Pyhäinpäivänä muistelemme edesmenneitä läheisiämme. Mukana on surua ja kaipausta. On myös kysymyksiä ilman vastauksia. Olkoon läsnä myös kiitollisuus ja armollisuus. Seisahdumme, yksin tai yhdessä.

Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta: Kaikkien pyhien päivästä ja Uskovien vainajien muistopäivästä. Läsnä ovat sekä uskossa Kristukseen kuolleet että yhä Kristuksessa elävät. Jokainen Kristuksen oma on pyhä ja osallinen myös näkymättömästä pyhien yhteydestä, joka ulottuu täältä  ajan rajan ylitse.

Kristinuskon käsitykseen kuolemasta sisältyy toivo: Jeesus kuoli ihmisten syntien tähden ja voitti näin kuoleman vallan. Ylösnousemuksellaan Kristus avasi tien ikuiseen elämään. Tämä toi ihmisille toivon kuolemanjälkeisestä elämästä.

Kuolema on kristityille ovi tulevaan elämään. Tämän sanoman varassa voimme jättää myös kuolleet rakkaamme kaikkivaltiaan Jumalan käsiin. Joudumme kulkemaan surun, kaipauksen ja kivunkin lävitse.  Mutta iankaikkisen elämän ja jälleennäkemisen toivo saa lievittää murhettamme.

Kristityn päämäärä on taivas. Se on ikuinen ja Jumalan sanan mukaan siellä on hyvä olla. Kuitenkin kuolema ja kuoleman jälkeinen elämä on ihmisymmärrykselle ja järjelle salaisuus.

Ylösnousemuksessa Jumala herättää Kristuksessa kuolleet ja yhä elävät uskovat nousevat ” yhdessä heidän kanssaan Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa”. (1.Tess. 4:13-18). Meillä on tässä lupauksessa toivo jälleennäkemisestä poisnukkuneiden kanssa. Näin Paavali meitä rohkaisee uskomaan surun ja menetysten keskellä.

Taivastoivo rohkaisee siis uskomaan ja suuntaamaan kulkumme taivasta kohti. Ilmestyskirja avaa näkymää taivaan ilosta. Se kertoo välähdyksenomaisesti millaista on, kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan: ”Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21:4.)

Kirjan näyssä kuvataan, kuinka uskovat ovat päässeet iankaikkiseen iloon Jumalan ja Kristuksen luokse: ”He ovat pesseet vaateensa ja valkaisseet ne Karitsan, veressä (Ilm.7:14)”.  Kristus ”on verellään vapauttanut meidät synneistämme (Ilm.1:5)”. Tässä veressä on yhä voima ja evankeliumi puhdistamaan ihmissydän ja lahjoittamaan sille taivastoivo.

TEKSTI JA KUVA: Matti Hanhisuanto