Luohualainen Voitto Niemelä on monille Raahen seurakunnassa tuttu ainakin kasvoiltaan – hän on ollut vuosia monessa mukana vapaaehtoisena. Vapaaehtoistoimintaan saa mukaan hyvä mieli ja mukava porukka.

Voiton vapaaehtoisuus seurakunnassa alkoi Mirjan ja Maunon tuvalta, seurakuntalaisten kohtaamispaikasta Ruukissa. Pian tuvan perustamisen jälkeen vuonna 2009 silloinen kanttori kysyi Voitolta, eikö hän lähtisi mukaan kahvinkeittäjäksi.

– Minähän innostuin ja lähdin mukaan tupatoimintaan, Voitto kertoo. – Aina on hauskat jutut, kun ollaan yhdessä tuvalla. Itsekin nuortuu mukavassa porukassa.

Samainen kanttori muisti Voiton laulutaidot ja kysyi, eikö Voitto voisi pitää tuvalla laulutuokioita. Tuvan väkikin innostui ajatuksesta, ja niin alkoivat virsilaulu- ja kansanlaulutuokiot kerran kuussa. Mukaan innostui nuoria soittajia ja usein saatiin säestys viululla, huilulla ja pianolla.

– Siitä toiminta lähti vauhtiin. Sain monia tuttujakin mukaan.

Korona-aika vei laulutuokiot tauolle, mutta nyt niitä taas jatketaan kahden kuukauden välein. Seuraavaksi lauletaan joululauluja marraskuun lopussa.

– Laulajia on usein yli kymmenen henkeä, paljon enempää pieneen tilaan ei mahdukaan. He tykkäävät käydä laulamassa.

Laulua vanhuksille

Laulutuokioita Voitto on pitänyt myös vanhainkodeilla: Paavolatalolla, Puistolassa ja Mäkelänrinteellä. Diakoni piti hartaushetken ja kanttori säesti. Joskus oli koululaisia soittamassa viulua tai pianoa.

Joillekin kerroille Voitto otti mukaan vanhoja tavaroita, kuten sirpin ja kiulun. Moni vanhus innostui kertomaan, miten oli niitä käyttänyt.

– Se oli mukavaa aikaa. Parasta oli, kun asukkaat aina odottivat, milloin tullaan. Lähtiessä kiittivät ja pyysivät uudestaan. Jäi mahtava, kiitollinen mieli, että meistä on ollut apua. Asukkaille jäi hyvä mieli ja itselle jäi hyvä mieli – siitä tiesi, ettei mennyt hukkaan se reissu.

Voittoa pyydettiin käymään yksinään asuvien vanhusten luona laulamassa, ja niin hän teki. Mukana oli usein tuttava säestämässä kanteleella.

– Voi että ne oli odotettuja vierailuja! Aina sanottiin, että tulkaa uudestaan.

Onpa Voitto tehnyt seurakunnan puolesta tervehdyksiä käyden laulamassa syntymäpäiväsankareille.

Laulamista Voitto on harrastanut koko ikänsä. Veteraanikuorossa hän oli useita vuosia ja sen loputtua perinnekuorossa. Nyt on perustettu uusi kuoro, joka harjoittelee Paavolassa.

– Toiveissa on, että alettaisiin taas käydä laulamassa vanhustentaloissa.

Kellojen soittorytmit haltuun

Suntion avustajana eli kirkkoväärtinä Voitto on ollut vuosia monissa tilaisuuksissa. Suntio tietää soittaa Voitolle apua tarvitessaan.

– Olen tehnyt kaikkia suntion tehtäviä ja auttanut vähän siellä sun täällä: laittanut virsiä taululle, kerännyt kolehtia. Tekstin lukijanakin olen joskus ollut.

Vuosien varrella Voitto on päässyt soittamaan kirkonkelloja. Se on taito, johon pitää harjaantua – kelloja on kaksi ja jokaiselle tilaisuudelle oma rytminsä. Esimerkiksi kuolleelle soitettavat sanomakellot sisältävät kuolleen iän.

– Olen opetellut kellojen soittorytmit. Se on minulle juhlallinen hetki, kun pääsen soittamaan kirkon kelloja.

Voitto viihtyy seurakunnan vapaaehtoisena.

– Ilomielin olen ollut matkassa ja lähtenyt mukaan. Tykkään, kun näkee mukavia ihmisiä. Seurakunnassa on mahtavaa porukkaa. Koitan olla voimien mukaan mukana ja tehdä kaiken, mitä pystyn.

Seurakunnan lisäksi Voitto toimii myös rauhanyhdistyksessä.

– Seurakunta ja rauhanyhdistys ovat molemmat sydäntä lähellä.

Teksti ja kuva Kirsi-Maria Hiltunen