Syksyn saapuessa valo vähenee ja ihmisen mieli alkaa katsella sisäänpäin. Menneen kesän valo, lämpö, energisyys ja toimeliaisuus hiljenevät. Suuret tapahtumat ja kokoontumiset vaihtuvat pienempiin ympyröihin; yksityisempiin hetkiin tuttujen seinien sisään, hiljaisuuteen ja omien ajatusten kohtaamiseen.

Syksyyn sisältyy kaikenlainen tulevaan talveen, kylmään ja pimeyteen varautuminen. Kaiken hyvän säilöminen ihan konkreettisesti; vitamiinit marjoista hillopurkkeihin mutta myös henkisesti kesän muistojen lataaminen mielen akkuihin voimavaraksi. Syksy kuvaa myös surua; luopumista, lähtöä. Muuttolinnut valtaavat taivaan, luonto hiipuu, kasvu lakkaa ja elollinen luonto kuolee.

Syksy on myös suruun liittyvien tapahtumien aikaa. Kuluvalla viikolla seurakunnassamme on ollut ja on monenlaista suruun liittyvää toimintaa: kuolleiden lasten muistohartaus ja sururyhmien aloitus. Tulossa myöhemmin syksyllä myös itsemurhan tehneiden kynttilätapahtuma. Seurakunta haluaa kulkea rinnalla surun varjojen täyttäessä elämän.

Kokemus surusta on hyvin yksilöllinen mutta kautta aikojen ihmiset ovat surreet toistensa kanssa.  Kristittyjä kehotetaan ”itkemään itkevien kanssa”. Suru on todiste rakkaudesta ja normaali reaktio tärkeän ihmisen menetyksestä. Suru on pitkä matka tuntemattomaan. Menetyksessä on käytävä surun portin läpi. On astuttava uuteen todellisuuteen, jossa mikään ei ole enää samanlaista kuin ennen. Surussa tulisi saada käydä läpi kohdalleen tullutta menetystä kiireettömästi ja muistella poismennyttä läheistä.

Suru kuuluu osana ihmisen tarinaan, kaikki surut ovat erilaisia ja jokaisella on oma tapansa surra. Luopuminen edellyttää suremista ja kuolemansuru on kaiken luopumisen ydinkuva. Suuren surun rannattomalta tuntuvassa maisemassa ihminen joutuu yksin etsimään oman tiensä - kiteyttää Martti Lindqvist, teologi, kokemuksiaan työstään ja elämästään surun ja surevien kanssa.

Miten ystävien ja läheisten pitäisi suhtautua surevaan? Anna aikaa surevalle, älä selitä surua pois, ole läsnä ja kuuntele.  Kuuntelijallekin voi herätä vaikeita tunteita mutta tilanteesta ei kannata paeta. Monen kokemus on, että aikaisemmat ystävät tai ne, joita luulit ystäviksi, jättäytyvät kokonaan pois. Voi kysyä suoraan mitä haluat tehtävän; monesti ihan käytännöllisiäkin asioita.

Kuolema on sinetti. Kuolemassa annetaan lopullisesti se mikä otetaan pois, läsnäolo tulee poisottamisen kautta. Kukaan ei voi ottaa pois niitä, mitkä on saatu menetetyn läheisen kautta elämään - rakkautta ja muistoja.

Teksti: Marja-Leena Kivilompolo