Gunnarin kartanoon astuessa eteisessä on vastassa kenkiä kotoisesti hujan hajan. On tultu ja menty vauhdilla lenkkareiden asennoista päätellen. Sitä tässä R7 rippikouluporukassa on riittänyt, menoa ja meininkiä. Kiivetään portaat ylös aulaan, josta löytyy kutsuvasti kasa lautapelejä ja ns. kioskin tukikohdasta voit löytää kaiken laastareista sinitarraan. Liikuntasalissa pelaillaan pallopelejä, nautitaan isosten huikeista iltaohjelmista. Aulan seinältä voi tarkistaa mitä on luvassa päivän ohjelmassa seuraavana ja tarkistaa onko ulkoläksyt suoritettu. Voipa seinällä nähdä kaikkien leiriläisten ja isosten kuvatkin Polaroid-kameralla räpsäistynä. Tämän seinän ääressä voi nähdä usein ohjaajan tarkistamassa, että kuka oli kukin ja näin muistella kaikkien 22 leiriläisen nimet. Melkoinen homma nimittäin.

Mutta jatketaan pitkää käytävää eteenpäin. Seinällä näkyy taideteoksia isosten vetämistä rippisraamiksista, jossa usein askarrellaan tai muuten ollaan toiminnallisesti Raamatun tekstien ääressä. Käytävän päädyssä on seinällä myös ruokalaulujen sanat. Riemukas hetki päivässä on valita millä vaihtuvalla sävelellä laulu lauletaankaan. Olohuoneesta kuuluu iloinen puheensorina, siellä onkin käynnissä susipeli, jossa kyläläiset yrittävät selvittää keskuudessaan öisin murhaavat ihmissudet. Sulassa sovussa samassa tilassa, odottelee vanhat koulutuolit seuraavan jumalanpalveluksen alkua. Kun kuljetaan portaita alas hyvän tuoksun perässä, löydetään emännät loihtimassa leiriväelle herkullista ruokaa. Päivän kohokohta on istua valmiiseen pöytään. Kun noustaankin Gunnarin loputtomia portaita ylös, niin tullaan luokkahuoneeseen, jossa on perinteisiäkin oppitunteja, mutta myös hyviä keskusteluja sekä toiminnallisia työskentelyjä kristittynä elämisestä ja kristinuskon opin pääkohdista. Käytävien varrella on tilavia dormeja, joissa on kotoisan sekaista, kun nuoret ovat asettuneet viettämään rippileiriä. Toivottavasti tämä on monelle kesän kohokohta.

Niissä hetkissä, kun nauru raikaa, ollaan isolla porukalla tai lauletaan viisikielisestä, voimme tuntea Jumalan läsnäolon meidän leirillämme.

Teksti: Katariina Järvelä
Kuva: Aleksi Kuorilehto