Kun sanoja ei ole

Tahaton lapsettomuus ja lapsen menetys ovat kipeitä aiheita, joista on vaikea puhua ja joista onkin liian usein vaiettu. Kuitenkin molemmat koskevat syvästi paitsi vanhemmiksi haluavia ja lapsensa menettäneitä, myös heidän lähipiiriään.

11.5. vietetään jo kolmattakymmenettä kertaa valtakunnallista lapsettomien lauantaita, jonka tarkoitus on nostaa ymmärrystä tahattomasta lapsettomuudesta. Kuolleiden lasten muistopäivää vietetään virallisesti 23.9., mutta Pattijoen laulu- ja runoillassa halutaan muistaa myös lapsensa menettäneitä.

Illan herkissä esityksissä on menetystä, lohdutusta, toiveikkuuttakin. Kuultavat laulut on valinnut Päivi Takkunen, joka myös esittää kolme laulua. Tapahtuman nimi, Sanoja vailla, on eräästä näistä kappaleista, joka kertoo keskenmenosta. Ellinoora Mäkelä laulaa ja soittaa kannelta. Saloisten mieskvartetti esittää Eino Leinon ja Anna-Mari Kaskisen teksteihin tehtyjä kappaleita.

Lea Konu lausuu runoja, jotka on valinnut yhdessä Silja Lukkarilan kanssa. Seurakuntapastori Lauri Hämeenaho puhuu ja johtaa rukoukseen. Lisäksi on yhteislauluja. Illassa on mukana diakoni, jonka kanssa voi halutessaan jutella.

– Musiikki, runous ja rukous ovat hyviä, turvallisia tapoja käydä läpi näitä asioita, Lauri pohtii. – Tässä saa olla omien kokemusten ja tunteiden kanssa rauhassa. Saa tulla lepäämään.

Iltaan on tervetullut jokainen, joka on kokenut itse tai läheisten kautta lapsettomuuden tai lapsen kuoleman surun.

– Tällaisen aiheen äärellä ihmiset voivat ajatella, koskeeko tämä riittävän syvästi, läheltä, Lauri miettii. – Toive on, että ihmisiä uskaltaisi tulla paikalle. Meidän kristittyjen tehtävä on kantaa yhdessä näitä murheita, tätä särkynyttä todellisuutta.

– Aihe on kipeä ja herkkä, mutta koskettaa niin monia tavalla tai toisella, että uskomme tämmöiselle illalle löytyvän kuulijoita, Päivi lisää. – Tapahtuman nimi on kuvaava: sanoja ei löydy toisen kokeman kivun äärellä.

Murhe ei hälvene

Sanoja vailla -tapahtuman organisoi Päivi Takkunen, joka on kolmekymmentä vuotta kampaajana toimineena kuullut asiakkaiden iloja ja murheita.

– Toivoisin, että nämä aiheet eivät olisi tabuja. Että niistä voi ja saa halutessaan puhua, eikä tarvitse hävetä, Päivi kertoo.

Hän peräänkuuluttaa hienotunteisuutta. Lapsettomilta saatetaan udella suoraan lapsen teosta, joskus jopa syyllistävästi, ymmärtämättä utelujen vaikutuksia.

 – Lapsettomuus ei ole aina ihmisen oma valinta, eikä perheen perustaminen itsestäänselvyys. Jos joku ei avaa enempää, miksi vaikkapa pariskunnalla ei ole lapsia, sen epäkohtelias utelu ei ole asiallista. Syyllistäminen ja väheksyntä voivat satuttaa.

Päivi on huomannut, kuinka syviä arpia tahaton lapsettomuus voi aiheuttaa. Kuinka toivo ja epätoivo vuorottelevat.

– Olen nähnyt, kuinka ensin ollaan iloisia ja seuraavalla kerralla tullaan itkun kanssa. Kuinka odotetaan ja odotetaan. Olen kuullut monta kipeää tarinaa ja kiikuttanut nenäliinaa asiakkaalle, joka kertoo hartaasti odotetun lapsen menneen kesken.

Murhe ei hälvene iänkään mukana.

– Eräs reilu 20 vuotta eläkkeellä oleva yksineläjä huomasi lehdestä jutun lapsettomuudesta ja alkoi kertoa, kuinka hän olisi halunnut perheen, paljon lapsia, mutta oli jäänyt yksin, eikä ollut löytänyt rinnalle edes elämänkumppania.

Suuri murhe on myös heillä, jotka menettävät rakkaan lapsen, eikä sekään suru hälvene iän myötä huolimatta siitä, onko muita lapsia.

– Vaikka lapsia olisi ennestään tai tulisi vielä lapsen kuoleman jälkeen, syli on yhden kohdalta aina tyhjä.

Käpy Lapsikuolemaperheet ry, kapy.fi
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry, simpukka.info
Lapsettomuuteen ja erilaisiin menetyksiin liittyen keskusteluapua voi pyytää papeilta ja diakoniatyöntekijöiltä.

Teksti Kirsi-Maria Hiltunen, kuva Jarkko Alatalo