Diakonia-lähetyspiirin kotoisassa tunnelmassa

Siikajoenkylän diakonia-lähetyspiiri kokoontuu kerran kuukaudessa puolen kuun paikkeilla pappilaan. Kaikki otetaan lämmöllä vastaan, myös uudet osallistujat, ja tunnelma on kotoisa. Piirissä jutellaan, kahvitellaan ja kudotaan.

Hartaus, rukoilu ja virsien laulaminen ovat tärkeä osa kokoontumisia. Hartaushetket pitää yleensä piirin ohjaaja, Siikajoen alueen diakoni Hannele Repola. Juttukerralla sijaisena oli diakoni Marja-Leena Kivilompolo.

– Joskus paikalla on seurakunnan lähetystyöstä vastaava Johanna Hämeenkorpi, ja lähetystyöntekijöitä on tavattu jopa etäyhteyden kautta, kertoo Anna-Maija Rahja.

Virsi 341 ”Kiitos sulle, Jumalani” lauletaan joka kerta.

– Se on kaunis virsi. On hyvä, että kiitetään Jumalaa, virren toivonut Maija Kähäri sanoo.

– Tämä on tosi tärkeä erityisesti vanhuksille, toki meille nuoremmillekin, Anna-Maija miettii. – Vanhemmat ihmiset eivät pääse paljon mihinkään, ja täällä Siikajoenkylällä ei montaa kerhoa heille ole.

– Täällä on hyvä porukka ja hyvä henki, sen tuntee heti, ensimmäistä kertaa piirissä käyvä diakoni Marja-Leena ihastelee. – Olette onnellisia, että on tämä porukka, missä voi purkaa suruja ja iloja.

Käsityöt, kuten villasukat, tehdään diakonian hyväksi, lahjoittamalla ne esimerkiksi alueen tuetun asumisen koteihin.

– Tehdään käsitöitä, mitä tarvitaan, Anna-Maija selvittää. – Seurakunnan työntekijöiden on kiva viedä niitä lahjana kotikäynneillä, esimerkiksi kastelahjana.

Vapaamuotoista olemista

Diakonia-lähetyspiiri on kokoontunut Siikajoen pappilassa nyt kuutisen vuoden ajan. Raahessa kokoontui jo aiemmin samantyylinen Tähkäkerho, jonka innoittamana Elina Aitta kertoo toivoneensa vastaavaa Siikajoenkylälle.

– Kyselin seurakunnasta, eikö saataisi tänne Siikajoellekin jotain, Elina selvittää. – On mukava, kun on joku pomona eikä tarvitse meidän itse huolehtia mistään. Saa vain olla.

– Tämä on vapaamuotoista olemista, Anne Nygård lisää.

– Ja kyytiä saa aina jostakin, lisää Sisko Paakkari. – Minulla on sellainen pikku mopoauto, sillä pääsen tänne.

Koronan aikaisen tauon jälkeen kokoontumisten jatkuminen ilahdutti kerholaisia. Toisaalta piiriläiset miettivät monen jämähtäneen koteihinsa – kaikki eivät enää osallistu samalla tavalla.

– Koronan jälkeen tämä kokoontuminen on aivan mahtavaa! Kun vielä saataisiin porukkaa taas liikkeelle, Elina miettii.

– Tämä on kyllä sellainen henkireikä meille, Maija Kähäri iloitsee.

– Varaventtiili, Sirpa-Leena Holappa lisää.

Teksti ja kuva: Kirsi-Maria Hiltunen