Majataloillasta hymyillen kotiin!

Pekka Simojoki kertoo tapahtuman nimen tulleen vanhan ajan majataloista, joissa on lämpöä, ruokaa, laulua, naurua, tarinoita ja lepoa, samoin kuin Majataloilloissa. Pekka iloitsee, että tilaisuuksissa on ollut monenikäisiä, myös lapsiperheitä ja nuoria.

– Tämä on hieno tämän päivän tapa tulla yhteen kirkossa, Pekka kertoo. – Työikäisiä aikuisia on välillä vaikea saada kirkkoon. Tarkoitus on, että löydettäisiin sellainen sabluuna, joka kiinnostaisi myös heitä. Taka-ajatuksena on, että tauti tarttuisi.

Halutessaan vanhemmat voivat viedä lapsensa omaan lasten majataloon ja hengähtää hetken.

– Tämän päivän maailma on levoton paikka. Tarkoitus on, että täältä voi lähteä takaisin arkeen rentoutuneena.

Majataloillassa tarjotaan pientä syötävää ja juotavaa. Musiikin, josta vastaavat EtCetera ja bändi Pekan johdolla, saa antaa viedä mukanaan.

– Musiikissa on myös pieni ripaus Afrikkaa. Tässä voi ylittää rajojaan ja ottaa vaikka jonkun tanssiaskeleen. Esimerkiksi Turussa porukka innostui jammaamaan kirkon keskikäytävällä. Sieltä jäi mieleen, kun eräskin mies tanssi kainalosauvojen kanssa!

Raahelaislähtöinen Ilkka Puhakka tuo iltaan tarinoita ja Jukka Jämsén rukouksen.

– Me ollaan kolme itämaan tyhmää miestä, Pekka nauraa. – Minä hoidan kuoron kanssa musiikin. Ilkka pitää omaan tyyliinsä puheen, jossa saa nauraa ja itkeäkin. Jukka elvyttää rukouksen: se voi olla myös hauskaa, ei vain tapa.

Iso kokoonpano, johon kuuluu myös teknistä väkeä, kiertää ympäri Suomea bussilla.

– Tämä maailmantilanne tekee sen, että ihmisillä on selvästi kaipuu ja halu kokea, että vieressä on olkapää. Että en ole yksin. Tarkoitus on, että täältä voi lähteä hymyillen.

Juuret Afrikassa

Lapsuutensa Namibiassa viettäneelle Pekalle afrikkalainen seurakuntaelämä, jossa koko kylä kokoontuu kirkkoon viettämään aikaa yhdessä, on kotoinen.

– Kirkossa on yhteisöllisyys, ilo, tunne siitä että tämä on meidän yhteinen juttu. Kellään ei ole kiire pois.

Muutettuaan Suomeen Pekka ihmetteli, miten täällä kirkossa on niin erilaista.

– Tullaan kirkkoon, kukaan ei katso toisia, ollaan hiljaa, lähdetään kotiin.

Tästä ihmetyksestä sai alkunsa yhteisöllisyyttä korostava Afrikkalainen gospelmessu, jonka Pekka suunnitteli yhteistyössä Anna-Mari Kaskisen kanssa. Vuoden 1981 Lähetysseuran lähetysjuhlilla toteutetusta Afrikkalaisesta messusta tuli suosittu ja niitä vietetään edelleen eri puolilla Suomea.

1990-luvulla riihimäkeläinen EtCetera-kuoro johtajansa Pekan kanssa alkoivat pitää rentoja, yhteisöllisiä Little light -tapahtumia.

– Ilta oli täynnä iloista musiikkia, sanaa, rukousta afrikkalaisella tunnelmalla. Niistä tuli mahdottoman suosittuja. Kirkon käydessä ahtaaksi alettiin pitää Urheilutalolla Big light -iltoja, joihin kokoontui parhaimmillaan tuhatpäinen ihmisjoukko.

Näistä illoista muokkautui Kangasalalle muuton jälkeen Majataloilta. Suosittuihin iltoihin saapui joka kerta 200-500 ihmistä. Muutkin seurakunnat alkoivat pyytää iltoja. Niinpä Majataloiltoja on viety ympäri Suomea vuodesta 2010 lähtien.

Teksti: Kirsi-Maria Hiltunen

Kuva: Philippe Gueissaz