Ilon tuominen vaikeaankin tilanteeseen on Realle tärkeää.

– Ei ole niin synkkää, etteikö ilon pisara löytyisi, Rea miettii. – Rohkeasti voi ottaa minuun yhteyttä. Ihminen on siinä keskiössä, kaikki yhtä arvokkaina. On tärkeää kohdata ihminen sellaisena kuin on.

Näköalapaikalla diakonina Rea on huomannut nykyhetken taloudelliset vaikeudet.

– Välillä ihmettelee, miten ihminen jaksaa. Heille, joilla on muutenkin vähän tuloja, ei tarvitse paljon tulla, että talous on ihan sekaisin. Silloin joutuu miettimään, ostaako vaikka lääkkeet vai ruokaa.

Rea muistuttaa, että lemmikit, kuten koira tai kissa, ovat mielenterveydelle tärkeitä.

– Kun elämä on potkinut päähän, on joku, jonka takia nousta ylös aamulla. Tiukassa tilanteessa he usein antavat ennemmin ruokaa lemmikilleen kuin itselleen.

Realle on aina ollut tärkeää kohdata ihminen. Näin myös ryhtyessään käsityöalan yrittäjäksi Raahessa 1987.

– Aina olen jututtanut asiakkaatkin.

Henkisen huollon tehtäviin Rea ryhtyi, kun Raahen Merimieskirkko perustettiin vuonna 2000. Aluksi hän oli osa-aikainen, myöhemmin palkattiin johtavaksi satamakuraattoriksi.

– Olin siihen asti, kun lopetettiin 2016. Oli laivakäyntejä ja kirkon tilat, joihin merenkulkijat saivat tulla.

Töiden ohella Rea opiskeli diakoniksi, tehden harjoittelun Raahen seurakunnassa. Valmistumisen jälkeen hän oli 7 vuotta diakonina Loviisassa.

Luotto Jumalaan

Keväällä 2023 Rea jäi eläkkeelle, mutta halusi jatkaa töitä. Niinpä hän oli kaksi vuotta Pelson vankilassa vankiladiakonina, käyden samalla vankilan sielunhoidon koulutuksen.

– Olen aina mennyt sellaisiin paikkoihin, mihin muut eivät halua mennä. Kun menin vankiladiakoniksi, monet olivat kauhuissaan, mutta se oli hyvä työpaikka. Ihmiset olivat toki rikoksen tehneitä, mutta minut otettiin aina hyvin vastaan.

Rean mukaan vaarallisia tilanteita ei ollut ja kaikesta selvittiin puhumalla. Vangit olivat kiitollisia, että oli joku, joka kuuntelee.

– Siksi puhun rinnalla kulkemisesta, vaikka vain lyhyen aikaa. Halusin tietää, mitä hälle, joka istuu minua vastapäätä, kuuluu. Että tulee tunne, että on aidosti läsnä ja mukana. En ole koskaan pelännyt – aina on ollut luotto Jumalaan, että minusta pidetään huolta.

Rea asuu miehensä Matin, Teppo-kissan ja Nepo-koiran kanssa Raahessa. Aikuiset lapset asuvat jo omillaan, lapsenlapsia on kaksi. Vapaa-ajalla Rea käy metsälenkeillä koiran kanssa, vesikävelee ja tekee käsitöitä. Vaihtelua tuo matkustaminen. Esimerkiksi New York on tullut tutuksi.

– Siellä on helppo ottaa kontaktia ihmisiin. Ruoka-annokset ravintoloissa ovat isot, joten otan loppuruoan matkaan ja annan kadulla olevalle – tuntuu hyvältä jollain tavalla auttaa.

Teksti ja kuva Kirsi-Maria Hiltunen