3. Jeesus tuomitaan

 

Hartaustekstiin tästä

 

Jes. 49: 1-6

Kuulkaa minua, kaukaiset rannat,
kuunnelkaa, kansakunnat, jotka asutte etäällä!
Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut.
Kun vielä olin äitini kohdussa,
hän antoi minulle nimen.
Hän antoi minulle suun kuin terävän miekan,
kätensä varjoon hän minut kätki,
hän teroitti minut kuin nuolen,
viineensä hän minut talletti.
Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani,
Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni.”
Minä sanoin:
”Turhan takia olen itseni uuvuttanut,
tyhjään olen haaskannut voimani.
Mutta onhan oikeuteni Herran kädessä,
palkkani Jumalan huomassa.”
Ja nyt sanoo Herra,
hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen
palauttaakseen Jaakobin luokseen
ja kootakseen Israelin suojaansa
- olen siis ollut Herralle arvokas
ja minun Jumalani on minun voimani -
näin hän sanoo:
- Ei riitä, että olet minun palvelijani
ja saatat ennalleen Jaakobin heimot,
tuot takaisin Israelin eloonjääneet.
Minä teen sinusta valon kaikille kansoille,
niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.

 

Room. 5: 6-11

Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.

 

Joh. 19: 1-16

Pilatus käski ruoskia Jeesuksen. Sotilaat väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan. Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas”, ja läimäyttivät häntä kasvoihin.
    Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille: ”Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen.” Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: ”Katso: ihminen!” Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” Pilatus sanoi heille: ”Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään.” Juutalaiset vastasivat: ”Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika.”
    Tämän kuullessaan Pilatus kävi yhä levottomammaksi. Hän meni takaisin palatsiin ja kysyi Jeesukselta: ”Mistä sinä olet lähtöisin?” Mutta Jeesus ei vastannut hänelle. ”Etkö puhu, vaikka minä kysyn?” Pilatus sanoi. ”Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?” Jeesus vastasi: ”Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut.”
    Pilatus yritti nyt saada Jeesuksen vapautetuksi. Mutta juutalaiset huusivat: ”Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä! Joka korottaa itsensä kuninkaaksi, nousee keisaria vastaan.”
    Nämä sanat kuultuaan Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata. Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille: ”Tässä on teidän kuninkaanne.” Juutalaiset huusivat: ”Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!” Pilatus sanoi heille: ”Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?” Mutta ylipapit vastasivat: ”Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari.” Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.

 

Tuomittuna

Vaieten otit vastaan pilkan ja ivan. ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas”. Tunsit lyönnit kasvoillasi. Pilkkakruunu repi päätäsi. Olinko minäkin silloin pilkkaamassa sinua? Löinkö minäkin sinua kasvoihin nauraen? Kyllä, olenhan minäkin syyllinen. Mutta minunkin tähteni sinä kestit sen kaiken.

Mikä majesteettius kätkeytyikään veriseen ja runneltuun olemukseesi! Sen edessä Pilatuksen täytyi ymmärtää jotain, mitä hän ei ollut kenessäkään toisessa havainnut. ”Mistä sinä olet lähtöisin”, kysyi hän. Tuskinpa hän kysymyksellään tarkoitti Nasaretia, Kapernaumia tai Betlehemiä.  Miten olet voinut saada aikaan tällaisen kiihkon, ollaksesi ilmiselvästi viaton ja syytön?

Miten on mahdollista, että vieläkin kun sinusta puhutaan, aiheutuu siitä ristiriitaa, vaikka sinä tarjoat rauhaa? Miten on mahdollista, että sinun nimesikin on jo monesti liikaa ja kuuluu kiellettyjen sanojen luetteloon, ellei kyseessä ole pilkkalaulu? Aavistiko ehkä Pilatuskin jotain sinun kuninkuudestasi? Että sinun kuninkuutesi ei ole tästä maailmasta. Siksikö hän levottomana kysyi: ”Mistä sinä olet lähtöisin?”

Sinulla oli Jumalan muoto, mutta et pitänyt kiinni oikeudestasi olla Jumalan vertainen, vaan luovuit omastasi. Sinä otit orjan muodon ja tulit kaltaiseksemme, veljeksemme. ”Katso: ihminen!”, lausui Pilatus kansalle. Katso: ihminen. Sinun kärsimyksesi ei ollut näennäistä. Et esittänyt teatteria, vaan olit todellisesti kaikessa kiusattu ja todellisesti kärsivä ihminen.

Katso: ihminen. Siinä Pilatus, sanoi enemmän, kuin varmaan ymmärsikään. Hän asettui tuomarinistuimelle, vaikka teollaan osoitti, ettei se hänelle kuulunut. Se asema oli hänelle ylhäältä annettu, kuten Jeesus sinä sanoit.

Auta meitäkin näkemään oma asemamme ja ymmärtämään mistä olemme sen saaneet. Auta meitä elämään tahtosi mukaan ja käyttämään saamaamme asemaamme oikein, olipa se sitten kotona tai sen ulkopuolella. Me tuomitsemme sinut niin monesti vieläkin ristille. Mekin kuuntelemme ja pelkäämme niin monesti huutavaa ihmisjoukkoa enemmän kuin Jumalaa. Sinä Jeesus sanoit: ” Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin.” (Lk. 12: 4,5) Ylipapit vastasivat Pilatukselle: ”Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari.” Varjele meitä tältä. Auta meitä ymmärtämään, että antaisimme ”keisarille sen mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle sen mikä Jumalalle kuuluu.” (Mk. 12:17)

(MV)

 

Seuraavalle rastille

YouTube-video