Tehtävänä toivon tuominen

Raahen kirkossa vietettiin sunnuntaina 19.1.2020 juhlallinen messu, jossa Markus Tuukkanen asetettiin Raahen alueen kappalaisen virkaan.

Seurakuntapastorin ja kappalaisen tehtävän ero ei välttämättä näy seurakuntalaisille. Kappalaisen tehtävään on mahdollista hakea, kun on suorittanut pastoraalitutkinnon. Tutkinto on kirkon sisäistä koulutusta, jossa syvennytään esimerkiksi jumalanpalveluselämään, oppiin, hallintoon, työyhteisökysymyksiin ja diakoniaan.

– Seurakuntamme jokaisella toiminnallisella alueella on kappalainen tai aluepappi, joka vastaa erityisesti oman alueen jumalanpalveluselämästä, Markus Tuukkanen kertoo.

Raahen alueella on myös suuri vapaaehtoisten seurakuntalaisten joukko toteuttamassa jumalanpalveluksia.

– Vapaaehtoisten rekrytointi osaksi jumalanpalveluselämää on eräs tärkeä osa tehtäviäni.

Papin työssä näkee ihmiselämän erilaiset puolet ja kuulee monenlaiset tarinat. Elämä on ainutkertainen lahja ja samalla arvaamatonta. Jokainen voi osaltaan tehdä valintoja omalla matkallaan, mutta on paljon asioita, joihin ei lopulta voi vaikuttaa.

Jumalaa saa kiittää elämän kauneudesta ja pyytää voimia silloin, kun huomiseen luottaminen on vaikeaa.

– Elämässämme kohtaamme myös koettelemuksia. Me ihmiset olemme aika hauraita. Tiedostan sen, että jos omalle kohdalle tulee raskaita koettelemuksia tai menetyksiä, ajatukset voivat muuttua. Silloin ei ole niin selvää, että näkee kaiken lahjana tai mahdollisuuksina.

Markus Tuukkanen on tullut monille tutuksi kymmenen vuoden aikana toimiessaan pappina Raahen seurakunnassa. Vaikka tehtävänimike muuttuu, työn ydin pysyy samana. Tärkein tiivistyy evankeliumin julistamiseen ja toivon tuomiseen.

– Tehtäväni on kertoa hyvästä Jumalasta ja Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Samalla haluan tuoda toivoa myös inhimillisen elämän erilaisiin tilanteisiin: tuoda kuuntelevat korvat, ihmisen ja rinnalla kulkijan.

- Kohtaaminen on minulle luonteva ja tärkeä osa työtä. Kohtaamiset voivat olla pieniäkin, aina niiden ei tarvitse liittyä elämän suuriin taitekohtiin.

– Pappina seurakuntaa katsellessa minua koskettaa ihmisten hyvinkin erilaiset elämän kohtalot. Se tekee olon nöyräksi ja vastuulliseksi: ei ole ihan sama, mitä saarnatuolista sanoo. Kaikille kuuluu kuitenkin sama toivon sanoma.