Paras kiitos lastenohjaajan työssä ovat pienen kerholaisen sanat: ”Minä menen Sirpan kerhoon enkä muualle!”

Lastenohjaaja Sirpa Määtän toimi vakinaistettiin pari kuukautta sitten. Se tuo pysyvyyttä ja pitkäjänteisyyttä omaan työhön ja sen suunnitteluun.

  • Oli erilaista mennä töihin sen jälkeen, paikka tuntui vielä enemmän omalta, Sirpa Määttä sanoo.

Hän on ehtinyt tehdä samaa työtä Vihannissa jo pari vuotta. Lastenohjaajana Sirpa on vuosien varrella toiminut aiemminkin, mutta välissä olivat kotiäitivuodet omien lasten kanssa. Työmatka Pattijoelta Vihantiin tuntuu nyt sopivalta. Aamuisin ajatukset ehtivät virittyä työtaajuudelle ja iltapäivällä työrooli jää matkan varrelle, kun koti odottaa.

Työ lasten kanssa on kutsumus.

  • Tykkään lapsista ja halusin nimenomaan seurakunnan työhön. Tämä on minun paikkani. Tässä saa kertoa evankeliumia ja sitä, että aina saa luottaa Jumalan huolenpitoon.

Vihannissa aloittaessa Sirpan vastuulle tuli alueen päivä- ja perhekerhot. Se tuntui aluksi suurelta urakalta, mutta ajan kanssa tehtävään on oppinut. Kerhoja pidetään kirkonkylän seurakuntakodilla sekä kerran viikossa Alpuan koululla.

  • Nautin, kun työssä saa olla luova ja kokeilla uutta. Tämä on itsenäistä työtä, josta voin tehdä omannäköistä.

Pienellä paikkakunnalla yhteistyötä tehdään muidenkin kanssa. Esimerkiksi talvi- ja vapputapahtumissa ovat seurakunnan lisäksi mukana myös kaupungin nuorisotyö ja 4H. Tapahtumat on otettu iloisesti vastaan: niihin on osallistunut suuri määrä perheitä.

Työssään Sirpa toivoo, että voisi antaa lapsille hyvän kuvan seurakunnasta:

  • Että mukaan on kiva tulla ja täällä on hyvä mieli olla. Toivon, että olen helposti lähestyttävä ja kenenkään ei tarvitse jännittää.

Sirpa kutsuukin perheitä mukaan perhekirkkoihin ja vapaaehtoistyöhön. Uutena toimintana seurakunnan eri alueilla on alkamassa pyhäkoulu, johon tarvitaan vapaaehtoisia pyhäkoulunopettajia mukaan.

”Tykkään lapsista ja haluan tehdä nimenomaan kirkon lapsityötä”, lastenohjaaja Sirpa Määttä sanoo.