Ystävyysseurakuntatyötä

tammikuu 3, 2014

Vapaaehtoista ystävyyttää Suomenlahden tuolle puolen

Jutun uusi kuva

Vapaaehtoista ystävyyttä Suomenlahden tuolle puolen

Henri Oksanen

Raahen seurakunnan alueelta on Virossa kolme pitkäaikaista ystävyysseurakuntaa; Märjamaalla, Kullamaalla sekä Lääne-Nigulassa. Kun vuoden 2013 alussa Raahen seurakunta yhdistyi nykyiseen muotoonsa, myös alueemme ystävyysseurakunnista tuli yhteisiä. Sain mahdollisuuden haastatella kahta vapaaehtoistyöntekijää Mauri Nivalaa ja Kari Malkamäkeä, jotka ovat molemmat pitkäaikaisia toimijoita ystävyysseurakuntatyössä ja saaneet omalta paikaltaan seurata Viron paikallisten seurakuntien kehittymistä aina ystävyyssuhteiden syntymisestä näihin päiviin asti.

Maurin ensimmäiset reissut Kullamaalle alkoivat 90-luvun alussa. Silloisen Pattijoen seurakunnan ystävyysseurakuntasuhteet suuntautuivat Kullamaalle. Hän kertoo yhä muistavansa, miten Kullamaan seurakuntatalon rakennukselle kuljetettiin tavaraa Suomesta. ”Kuljetin tavaraa Kiviojan puutarhan autolla seurakuntatalolle ja ihmisille koteihin.  Alkuaikoina tuntui, että Virossa ihmiset olivat aktiivisemmin mukana seurakuntien toiminnassa. Neuvostovallan aikana kirkon toimintaa oli rajoitettu, pappien määrää vähennetty ja uskonnonopetus poistettu kouluista. Tämä taas johti siihen, että nuoret eivät saaneet kuulla Jumalan Sanaa ja he vieraantuivat seurakuntayhteydestä. Tästä johtuen Viron kirkko kamppailee yhä tänäänkin sen haasteen keskellä miten saada nuorempaa sukupolvea kiinnittymään kristilliseen elämäntapaan. Virossa tehtävä työ sekä Suomen kirkon tuki ja yhteys on edelleen tärkeää ja ajankohtaista” Mauri toteaa.

Kari tuntee noin kolmenkymmenen kilometrin päässä olevan Märjamaan tilanteen ja kertoo sen olleen kutakuinkin sama kuin Kullamaalla 90-luvun alussa. Vihannin ystävyyskunnan seurakuntaelämä oli tuolloin aloittelevaa ja vaikka seurakunnan jäsenmäärä oli kasvussa, resurssit ja voimavarat puuttuivat. Toimintaan ei ollut riittävästi varoja, työntekijöitä eikä kokoontumistiloja. Viron kirkolla ei ole veronkanto-oikeutta kuten Suomessa ja varojen kertyminen on vapaaehtoisten jäsenmaksujen ja muualta saatujen avustusten varassa. ”Muistan miten Märjamaalla toimi vuosikaudet Diakoniapood-Vihanti, jossa myytiin Suomesta vietyä hyväkuntoista tavaraa Märjamaan seurakuntatyön hyväksi”, Kari kertoo. Tavaraa vietiin laidasta laitaan: aina vanhoista maatalouskoneista lasten vaatteisiin ja kaikkea siltä väliltä. ”Toki paikalliset seurakuntaihmiset tiesivät ostajien taustoja ja tällöin voitiin tavaraa myös lahjoittaa koteihin diakonia-avustuksena”, hän lisää. Vuosien varrella Viro on valtiona vaurastunut ja nykyään sieltä löytyy kaikkea kuten Suomestakin. Tosin hintataso paikallisiin palkkoihin suhteutettuna on edelleen melko korkea. Avustuskuormia viedään edelleen säännöllisesti ja niille on tarvetta. Lääne-Nigulan seurakuntakodilla toimii yhä kirpputori, josta saatavalla tuotolla katetaan vuosittain osa paikallisseurakunnan toiminnasta.

Ystävyysseurakuntatyö on ikään kuin diakoniatyötä maamme rajojen ulkopuolelle. Viron seurakunnat ovat niin lähellä, että on kohtalaisen helppo lähteä tutustumaan, kokemaan ja näkemään paikanpäälle miten työ on siellä tuottanut konkreettista tulosta ja tukenut omalta osaltaan Virossa tehtävää seurakuntatyötä. ”Kaiken kaikkiaan tuntuu hyvältä nähdä, miten pitkäjänteinen työ on auttanut paikallista väestöä ja miten seurakunta on ollut heidän tukenaan rakentamassa uutta elämää uudessa itsenäisessä Virossa”, Kari toteaa. ”Haluaisin jokaista rohkaista lähtemään mukaan tähän työhön. Suomenlahden takana on paljon ystäviä, jotka tarvitsevat tukea ja esirukousta. Raahen alueelta lähtevä apu menee perille varmasti”, kiteyttää Mauri.

Vaikka aikaa on kulunut, yhteistyö on muuttanut muotoaan ja täällä kotiseurakunnassamme asiat ovat hieman seurakuntaliitosten myötä uudistuneet, niin ystävyyssuhteiden ylläpitäminen jatkuu aktiivisena tulevaisuudessakin. Raahessa toimii säännöllisesti Eestin Ystävät–piiri, joka kutsuu mukaan jokaista kiinnostunutta antamaan oman vapaaehtoispanoksensa ystävyysseurakuntatyölle. Tämän vuoden ensimmäinen yhteinen kokoontuminen pidetään Vihannin Seurakuntatalolla torstaina 9.1.2014 klo. 18.30. Olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaan.