Julkaistu 04.04.2009, kirjoittanut Tyyne Louhimaa
Virvotaan, mutta milloin?
1 kommenttiaViikolla eräs huolehtivainen äiti tuli kysymään, milloin sitä oikein kuuluisi virpoa. Eri puolilla Suomea asuessaan äiti oli huomannut pieniä virpojia kulkevan sekä palmusunnuntaina että pääsiäislauantaina. Huolehtivaisen äidin kysymys ilahdutti ja asiasta kehkeytyi mukava keskustelu. Kerroin kahdesta iloisesti sekaisin menneestä perinteestä, joita en itsekään kovin hyvin tunne.
Virpominen todellakin kuuluu palmusunnuntaihin. Vanha tapa on levinnyt koko Suomeen Karjalasta. Palmusunnuntaina lähdettiin viemään iloa myös naapureille ojentamalla pajunoksia ja toivottamalla Jumalan siunausta esimerkiksi näin: ”Virvon, varvon tuoreeks, terveeks tulevaks vuodeks. Jumala sinua siunatkoon. Sulle vitsa, mulle palkka.” Virpojat olivat usein aikuisia ja palkaksi saatettiin saada kananmunia; paaston päättyessä kunnon proteiiniannokset olivatkin paikallaan! Trullit puolestaan kuuluivat ennen vanhaan pääsiäislauantain pimeyteen. Ajateltiin, että kun Jeesus on haudassa, pahat voimat ovat liikkeellä. Tuona synkkänä yönä voi joku ilkeä noita käydä navetassa leikkaamassa lehmän häntää ja näin viemässä karjaonnen. Pääsiäiskokon ideana taisi sitten ollakin pahojen henkien karkotus savun avulla? Perinteiden tuntijat kertokaa lisää täällä!
Jeesus ei onneksi ole ollut haudassa pariin tuhanteen vuoteen. Se on pääasia, jota saamme kuuluttaa ja jota kannattaa kuuluttaa entistä isommin. Elämä voittaa, koska Jumala on kerran voittanut kuoleman puolestamme. Hän on kaikkea pahaa voimakkaampi ja me kuulumme Hänelle. Sen tarpeellisempaa viestiä tässä maailmassa ei kulje. On ihana nähdä, miten lapset kerhoissaan ja kirkoissaan riemuitsevat täysin sydämin Jeesuksen voitosta ja tyhjästä haudasta. Iloitaan me isotkin!
Kaksi perinnettä on sekoittunut suloiseksi sekamelskaksi, mutta haitanneeko tuo mittään? Söpöiksi pikkumummoiksi pukeutuneet lapset ovat hyväntuulinen näky ja virpominen on hyvä perinne. Tykkäisin kyllä, että kaikki virpojat kulkisivat palmusunnuntaina.
Ihanaa, että pääsiäinen ei ole sellainen markkinajuhla kuin joulu. Koristeet ja perinteetkin ovat kristillistä sanomaa vahvistavia eivätkä sen kanssa kilpailevia. Jopa noita muistuttaa Jeesuksen kuoleman kauheudesta ja siitä, että ilman Häntä pahat voimat olisivat voitolla. Munan kuori on kuin kivi, kuollut esine. Kuitenkin se kätkee sisäänsä elämän täyteyden kuten Vapahtajan hauta. Muna ja tipu sopivat hyvin tyhjenevän haudan ja uuden elämän vertauskuviksi. Toivoisin vielä joulun seimiasetelmien tapaan pääsiäisasetelmia risteineen, tyhjine hautoineen jne. Siinä liikeidea jollekin käsityöläiselle! Siunattua pääsiäisen aikaa jokaiselle...
Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.
Virpominen todellakin kuuluu palmusunnuntaihin. Vanha tapa on levinnyt koko Suomeen Karjalasta. Palmusunnuntaina lähdettiin viemään iloa myös naapureille ojentamalla pajunoksia ja toivottamalla Jumalan siunausta esimerkiksi näin: ”Virvon, varvon tuoreeks, terveeks tulevaks vuodeks. Jumala sinua siunatkoon. Sulle vitsa, mulle palkka.” Virpojat olivat usein aikuisia ja palkaksi saatettiin saada kananmunia; paaston päättyessä kunnon proteiiniannokset olivatkin paikallaan! Trullit puolestaan kuuluivat ennen vanhaan pääsiäislauantain pimeyteen. Ajateltiin, että kun Jeesus on haudassa, pahat voimat ovat liikkeellä. Tuona synkkänä yönä voi joku ilkeä noita käydä navetassa leikkaamassa lehmän häntää ja näin viemässä karjaonnen. Pääsiäiskokon ideana taisi sitten ollakin pahojen henkien karkotus savun avulla? Perinteiden tuntijat kertokaa lisää täällä!
Jeesus ei onneksi ole ollut haudassa pariin tuhanteen vuoteen. Se on pääasia, jota saamme kuuluttaa ja jota kannattaa kuuluttaa entistä isommin. Elämä voittaa, koska Jumala on kerran voittanut kuoleman puolestamme. Hän on kaikkea pahaa voimakkaampi ja me kuulumme Hänelle. Sen tarpeellisempaa viestiä tässä maailmassa ei kulje. On ihana nähdä, miten lapset kerhoissaan ja kirkoissaan riemuitsevat täysin sydämin Jeesuksen voitosta ja tyhjästä haudasta. Iloitaan me isotkin!
Kaksi perinnettä on sekoittunut suloiseksi sekamelskaksi, mutta haitanneeko tuo mittään? Söpöiksi pikkumummoiksi pukeutuneet lapset ovat hyväntuulinen näky ja virpominen on hyvä perinne. Tykkäisin kyllä, että kaikki virpojat kulkisivat palmusunnuntaina.
Ihanaa, että pääsiäinen ei ole sellainen markkinajuhla kuin joulu. Koristeet ja perinteetkin ovat kristillistä sanomaa vahvistavia eivätkä sen kanssa kilpailevia. Jopa noita muistuttaa Jeesuksen kuoleman kauheudesta ja siitä, että ilman Häntä pahat voimat olisivat voitolla. Munan kuori on kuin kivi, kuollut esine. Kuitenkin se kätkee sisäänsä elämän täyteyden kuten Vapahtajan hauta. Muna ja tipu sopivat hyvin tyhjenevän haudan ja uuden elämän vertauskuviksi. Toivoisin vielä joulun seimiasetelmien tapaan pääsiäisasetelmia risteineen, tyhjine hautoineen jne. Siinä liikeidea jollekin käsityöläiselle! Siunattua pääsiäisen aikaa jokaiselle...
Kommentit
Kiitos, Tyyne, mukavasta kirjoituksesta. Riemuitaan!
Kommentin kirjoitti helena · 04.04.2009 18:51 · #
Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.
