Julkaistu 27.08.2009, kirjoittanut Janne Kippola

Viisas mies Väisänen

1 kommenttia


No niin, vanhempainvapaakesä on sitten vietetty ja taas ollaan reippaana töissä. Niin reippaana, että heti ryhdyin jopa tänne blogiinkin jotain kirjoittamaan. Eräs asia on nimittäin pyörinyt päässä ja odottanut julkipääsemistään.

Ensin kuitenkin muutama sana kesästä. Oli hieno kesä. Voin lämpimästi suositella kaikille isille vanhempainvapaata. Sitä ei oikein voi sanoin kuvaillakaan, miltä tuntuu suunnitella kaikenlaista koko perheelle yhteistä tekemistä, kun kerrankin on aikaa. Ja oikeastaan vielä parempaa oli se, että oli aikaa olla suunnittelematta. Sen verran suunnitelmallisia ihmisiä me vaimoni kanssa olemme, että asetimme muutaman ns. tavoitteen, mitä kesän aikana ainakin tehdään. Oli mukavaa heinäkuun loppupuolella, kun juhlistimme 10-vuotishääpäiväämme ystävien seurassa ja töihinpaluuseen oli aikaa vielä reilu kuukausi, todeta että nyt on tehty kaikki se mitä suunniteltiinkin. No, ohjelmaa riitti kyllä loppujaksollekin. Ja pitihän vauhdilla kasvava ja oppiva poikamme toki koko kesän ajan huolen ohjelman riittävyydestä :)

Mutta sitten siihen ajatukseen joka jo otsikossakin vähän näkyy. Kesää odottaessani varmaankin erehdyin välillä myös hieman hehkuttamaan tulevaa vanhempainvapaatani ja sorruinpa siihen hieman tuossa edellisessä kappaleessakin. Ehkä osittain siksikin sain kesän aikana ihmisiä kohdatessani tottua kysymykseen "No mitäs lomalainen?" Eikä siinä mitään, kysymys on ihan asiallinen ja täysin luonnollinenkin, en siitä kenellekään kaunaa kanna. Tosin jokainen pienen lapsen kanssa kotona ollut tietää, että sana "vapaa" tai "loma" ei täysin kuvaa kyseistä olotilaa. Hyvällä mielellä sain kuitenkin vastata kaikille, että on ollut mukavaa olla perheen kanssa vapaalla.
Silti piristävän poikkeuksen muodosti suuresti arvostamani entinen kollegani Väisäsen Ahti. Sain nähdä Ahtia pitkästä aikaa eräänä kesäisenä sunnuntaina Saloisten kirkossa jumalanpalveluksessa. Jo itsessään se, että näki Ahtia pitkästä aikaa, oli mukavaa. Mutta lisäksi Ahti osoitti jälleen kerran viisautensa toimimalla toisin kuin muut. Ahti ei kysynyt, että onko kivaa olla lomalla. Hän sanoi, että on hienoa että tuolla tavalla panostat perheeseen. Kiitos Ahti siitä. Sait minut ja Päivin hyvälle mielelle pitkäksi aikaa. Eikä varmaan tee pahaa kiittää tässä samassa yhteydessä kaikesta muustakin. En ikinä pysty kertomaan, kuinka paljon sain sinulta seurakuntanuorena ja myöhemmin työtoverina oppia. Aina kun joku jossain puhuu Väisäsen Ahtista, saan siihen ylpeänä todeta, että Ahti on mun entinen työkaveri.

Niin, ja anteeksi Ahti. Edellämainittu kohtaaminen Saloisten kirkossa tapahtui nimipäivänäsi, emmekä siitä viisaista ja ystävällisistä sanoistasi häkeltyneenä osanneet sinua onnitella. Eli hyvää myöhästynyttä nimipäivää :)

Kommentit


    Tervetuloa takaisin töihin ja “linjoille” (ymmärrettäköön tuo viimeinen miten tahdotaan). Meinasin heti tuoreeltaan kommentoida postaustasi, vaan sepä jäi jostain syystä tännemmäksi.
    Mainitsemasi käsitteet loma ja vapaa ovat tosiaan hivenen ongelmallisia, kun niihin liittyy eräänlainen tahaton laiskottelulataus. Pitäisi olla kokonaan uusi termi, jota voitaisiin käyttää loma-sanan tilalla niin vanhempain- kuin vaikkapa sairaslomassakin. Olisihan se hassua, jos haeskelisi netistä edullisia lentolippuja, sairaslomamatkaa varten… (No, ei se oikeastaan hassua ole silloin, jos aurinko on hoitokeino.)

    Itselläni opettajana on kunnollisen mittaiset kesälomat, ja olenpa jo kerran ollut koko lukuvuoden mittaisella vuorotteluvapaallakin. Mutta aina ne lomat ja vapaat ovat olleet täynnä touhua. Eikä pelkästään oman perheen ja huushollin piirissä, vaan kaikenlaisissa yleishyödyllisissä riennoissa. Välillä on pitänyt itseään tiukasti muistuttaa siitä, että itsensä ja perheen hoitaminen pysyy lomalla ykkössijalla. Sitten täytyy vain osata suhtautua pulttia ottamatta ihmisten kyselyihin, missäs meitä onkaan pidetty koko kesän, kun ei ole näkynyt. Kyllä on näkynyt, riippuu, mistä on etsitty.

    Niin, ja Väisänen on viisas mies!


    Kommentin kirjoitti Aila · 20.09.2009 14:30 · #



Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.

Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.




Janne Kippola




Olen Janne Kippola, aviomies, isä, kirkon nuorisotyönohjaaja. Ikää on kertynyt vähän matkaa neljättäkymmentä.


Minua voisi kai kutsua perusraahelaiseksi, koska olen täällä syntynyt ja kasvanut. Välillä viihdyin muutaman vuoden Sodankylä-Lahti-Kauniainen-Nurmijärvi -akselilla asepalvelus-, opiskelu- ja työsyistä, mutta taas vuodesta 2003 olen saanut vaikuttaa täällä kotikaupungissani. Mieluisin harrastukseni on yhteinen aika perheen kesken, välillä seuraan liittyvät myös ystävät. Lisäksi viihdyn liikunnan, pitkien keskustelujen, maukkaan ruuan ja tasokkaan, erityisesti vinyylilevyiltä kuunnellun, musiikin äärellä.



Blogikirjoittaminen on minulle seikkailu, sillä en omaa aiempaa kokemusta asiasta. Odotan innolla ajatuksia joita saan täällä jakaa.



Muita Jannelta


12.04.2011
Maan suola

07.04.2011
Kaloja, kaloja meressä?

24.09.2010
Mitä maailma voi tarjota?

© Raahen seurakunta 2010