Toisten palvelija
3 kommenttiaAsiakas on aina oikeassa ja siksi oikeutettu palveluunkin. Siis hyvään sellaiseen. Mutta mitä tätä taustaa vasten meidän pitäisi ajatella Jeesuksen kehotuksesta meille: Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija (Mark 10:43)? Minulla ei ole eikä varmaan koskaan tule olemaankaan yritystä, jossa voisin asiakkaitani palvella, eikä puhelinluettelossakaan kohdallani lue ”palvelija”. Tässä yhteydessä rohkenen paljastaa, kuinka viime syksynä työntekijöiden starttipäivässä konsultin ohjeistamana keskustelimme siitä, onko luvallista puhua seurakunnan jäsenistä asiakkaina vai onko parempi sanoa seurakuntalaiseksi. Jokaisella on tästä varmaan oma mielipide ja varmasti ”seurakuntalainen” on kokonaisuus huomioonottaen parempi sana. Kuitenkin asiakas sanakin jäi mieleen kummittelemaan. Siis se, joka on aina oikeassa. Se, joka on oikeutettu saamaan palvelua. Siis sitä hyvää sellaista. Pitäisikö puhelinluettelossa sittenkin lukea se ”palvelija” eikä ”kirkon nuorisotyönohjaaja”? Näyttää uhkaavasti siltä, että nuo Jeesuksen sanat koskevat minuakin. Ainakin työpäivinä.
Mutta entäs vapaalla? Ja miten mahtaa olla meidän kaikkien kristittyjen kohdalla? Ja mitä ihmettä se palveleminen tarkoittaa? Jeesus pesi opetuslasten jalkoja ja asiakaspalvelija palvelee asiakkaitaan, mutta arjessa ei yleensä tuonkaltaisia tilanteita tule vastaan. Ovi tulee kohteliaisuussyistä avattua naisille ja itseä vanhemmille, mutta aika vähältä se tuntuu. Ei se millään voi riittää siihen, että voisin kutsua itseäni toisten palvelijaksi.
Tässä työssä on se hyvä puoli, että jatkuvasti saa oppia seurakuntalaisilta. Tai asiakkailta, kumpaa nimitystä kukin pitää sopivana.
Viimeksi näin sai tapahtua hiihtolomarippileirillä. Leiripalautteessa kysyimme mm. rippikoululaisten ajatuksia leirin rukouselämästä. Meidän systeemissämme se tarkoittaa aamun aloittavaa Jumala kuulee -hetkeä, keskipäivän sanajumalanpalvelusta nimeltä Jumala palvelee ja illan päättävää Jumala vastaa -hartautta. Yksi rippikoululainen oli kirjoittanut kaikista näistä yhteisesti jotain tähän tapaan. ”Nämä kaikki olivat huolella valmisteltuja. Niihin oli mukava tulla, koska aina tiesi jo etukäteen, että niissä on hyvä olla”.
Voisiko tämä olla sitä paljon puhuttua palvelua? Siis se, että olemme valmiita toistemme kohtaamiseen? Että pidämme toisiamme niin suuressa arvossa, että teemme parhaamme toisistamme huolehtiaksemme? Että kunnioitamme toisiamme?
En tiedä oletko kanssani samaa mieltä, mutta väittäisin että tuonkaltaiseen palveluun me kaikki voimme löytää sopivia hetkiä elämämme keskeltä. Jos vain haluamme.
Kommentit
Mielipiteitä tosiaan varmasti on. Minun on sellainen, että seurakuntatyössä käsite asiakas sopii lähinnä vain diakoniaan. Pekka Simojoki konsertissaan Pattijoella puhui vähän samoista asioista, että ei meidän seurakuntalaisten suinkaan ole tarkoitus olla palveluita vaativia ja arvostelevia asiakkaita vaan Raamatun opetusten mukaisesti osa yhteisön jäseniä, siis myös itse “palvelun tuottajia”.
Kommentin kirjoitti Aila · 01.04.2009 09:40 · #
Seurakunta on yhteisö, johon Taivaallinen Isämme on suunnitellut meille jokaiselle oman paikan ja tehtävän. Siksi seurakuntalainen on varmasti parempi sana kuin asiakas. Sana asiakas jäi mieleeni kummittelemaan, koska se voi opettaa meitä jokaista suhtautumaan lähimmäisiimme entistäkin kunnioittavammin.
Kommentin kirjoitti Janne Kippola · 01.04.2009 13:00 · #
Toisaalta seurakunnassahan on tietenkin muistettava se että täällä ei ole asiat niinkuin “maailmanmarkkinoilla”! Täällä “asiakkaat” on kaikki väärässä ja kaipaavat armoa! oikeassaoleminen on tietenkin kaikilla perusoikeus, mutta sekin tulee lahjana ja yksin armosta!
Kommentin kirjoitti Heikki Sipola · 03.04.2009 19:23 · #
Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.
