Paavo piinapenkissä
2 kommenttiaTätä maakunnallisin voimin tehtyä oopperaa kehtaa kyllä kehua. Nivalan jäähalli käy vallan mainiosti oopperatalosta. Tästä tulin vakuuttuneeksi jo neljä vuotta sitten, kun olin katsomassa Pula!-oopperaa. Tämän päivän ääni-, valo- ja lavastusammattilaiset pystyvät loihtimaan niukoista aineksista tarpeelliset puitteet, jotka kerrottava tarina tuekseen tarvitsee. Paavon tarinassa merkittäviksi paikoiksi muodostuivat portti/veräjä ja kuolinvuode/penkki.
Kahden pääosan esittäjän, Esa Ruuttusen ( Paavo) ja Johanna Rusasen (Riitta) ääniä oli erittäin miellyttävää kuunnella. Ammattilaisen varmuudella laulettu teksti upposi suoraan kuulijoiden sydämiin ja liikutti ainakin minut kyyneliin asti. Myös kuoron voimin tehdyt joukkokohtaukset oli taitavasti johdettuja. Laulullisena teemana toistunut Paavon virsi, Sinuhun turvaan Jumala saavutti lopussa dramaattisen huipennuksen, joka varmasti nostatti viimeisimmänkin epäilijän juurikarvat pystöön. Upeaa ja hienoa osaamista!
Tarinan juoni käsitti herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen viimeisen vuorokauden aikana kuumehoureessa nähtyjä näkyjä, joissa olivat mukana ensimmäinen vaimo Riitta, Paavon väkivaltaisen kuoleman kokenut poika, seppä Högman ja vihamiehet. Erityisen voimakkaasti minua kosketti Paavon ja Riitan kohtaaminen, jossa Paavo hämmästeli Riitan nuoruutta. Tällaisina me varmasti muistamme omat sairauksiin riutuneet rakkaamme: elinvoimaa uhkuvina ja tarmokkaina kuten silloin, kun kaikki oli vielä hyvin. Ajatuksia herätti myös sen ymmärtäminen, että lopun hetkellä maallista ja hengellistä kunniaa niittänyt ihminen on kuitenkin pieni ja yksin epäilystensä keskellä, kelpaanko minä Jumalalle ja pääsenkö Taivaan portista sisään. Paavon tunnontuskia lisäsi myös Riitta-vaimon syytökset perheen hylkäämisestä ja melkein nälkäkuolemaan jättämisestä saarnamatkoille lähtemisen vuoksi. Emmekö me työssäkäyvät ja harrastavat vanhemmat myös tunne pistoksia perheen tarpeiden hetkittäisestä taka-alalle työntämisestä, milloin tärkeiden mutta joskus myös vähemmän tärkeiden menojen vuoksi? Ongelma on siis ollut ikiaikainen. Paavon ja seppä Högmanin keskustelussa kiteytyi pelastuksen kannalta olennaisin: jos sinulta puuttuu usko, puuttuu sinulta sen myötä kaikki muukin.
Tarinan loppuhuipennus oli Paavon astelu Taivaan veräjästä sisään kiusausten viimeinkin päätyttyä.Tämä tosin menetti terävimmän kärjen valotekniikan petettyä ratkaisevalla hetkellä. Oopperan kokonaissaldo oli kuitenkin niin vahvasti plussan puolella, ettei tapahtuneella ollut kovin suurta merkitystä. Olen tosi ylpeä nivalaisten osaamisesta ja rohkeudesta tarttua mittavaan projektiin. Kyllä maakunnissakin osataan!
Kommentit
Me olimme lauantain näytöksessä. Päätöstaputusten jälkeen jostain päin katsomoa alkoi kuulua Herraa hyvää kiittäkää, körttisävelellä tietty, johon koko väki vähitellen yhtyi nousten seisomaan. Väittelimme jälkeen päin miehen kanssa siitä, oliko se spontaania vai järjestetty juttu. Olenkin utelias kuulemaan, tapahtuiko sellaista perjantain näytöksen jälkeen. Jos ei, niin veisuu oli spontaani mutta erittäin luonteva kiitollisuuden osoitus Herrallemme Hänen hyvyydestään.
Kommentin kirjoitti Aila · 23.06.2009 23:20 · #
Olin mukana perjantain näytöksessä. Sillä kertaa ei veisattu Herraa hyvää kiittäkää. Jotenkin odotin ja kaipasinkin kiitosvirttä. Se on seurakansan tapa kiittää niin esiintyjiä kuin Jumalaakin. Varmaan veisuu olisi noussutkin katsojien joukosta, jos esityksen huipennuksessa ei olisi tapahtunut sulakkeen poksahdusta ja lamppujen sammumista. Hienosti laulajien ääni kantoi vaikka äänentoistokin myksityi. Vaikuttava esitys!
Kommentin kirjoitti Ritva Sassali · 24.06.2009 13:56 · #
Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.
