Julkaistu 18.06.2009, kirjoittanut Ritva Sassali

Kiirehdi hitaasti

2 kommenttia


Olin muutama viikko sitten kiireen kesytys luennolla. Sillä hetkellä tuo aihe tuntui hyvin ajankohtaiselle. Kun keskustelemme ihmisten kanssa, kaikki toteavat kuinka kiire heillä on. Eivät ole ehtineet tehdä läheskään kaikkia niitä asioita mitä olisi pitänyt tehdä. Syyllinen omatunto kaivelee kun perheelle ja ystäville ei jää riittävästi aikaa. On niin kiire, että jopa yöunet häiriintyvät. Elimistö käy ylikierroksilla.

Mikä meitä vaivaa? Eikö meillä pitäisi olla enemmän aikaa kun apunamme ovat auto, sähkövatkain, puhelin, lentokone, tietokone ja nopeat laajakaistayhteydet? Niinhän meille mainostetaan, että erilaisten koneiden myötä meille vapautuu enemmän aikaa.

Lapsuudessani kylällämme kävi kauppa-auto pari kertaa viikossa ja sieltä ostettiin kaikki ruoka ja päivittäistavarat. Hyvin pärjäsimme. Eipä tullut turhia heräteostoja ja rahatkin riittivät niukasta toimeentulosta huolimatta. Tänä päivänä haluaisimme, että kaupat olisivat auki ympäri vuorokauden läpi vuoden. Mihin jäi kauppalappu ja suunnitelmallisuus? Rahatkin säästyisivät, jos kirjoittaisimme ostoslistan valmiiksi ja pitäytyisimme siinä. Ei kaupassa tarvitse käydä joka päivä. Bensaakin säästyisi ja tekisimme eko-teon.

Kerrotaan, että Afrikkalainen saattaa kesken kävelymatkan istahtaa tien sivuun. Kun häneltä kysytään, miksi hän siihen istahti, vastauksena on: ”Odotan sieluani”. Olisiko tässä meille oppimisen paikka? Olemmeko unohtaneet kuunnella itseämme? Miten on sielun laita? Luoja lepäsi seitsemännen päivän ja pyhitti sen. Missä on meidän lepopäivämme ja saako Luoja puhutella ja hoitaa meidän sieluamme? Kärsimmehän huonosta omastatunnosta kiireen, tekemistemme ja sanomistemme takia sekä myös tekemättömien töiden vuoksi. Levähtäkää vähän! Vapahtajamme sanoi näin opetuslapsilleen aikoinaan. Kiire onkin enemmän mielen laatu kuin ajan puute. Meillä on edelleen yhtä paljon aikaa päivittäin. Meistä itsestämme riippuu osaammeko käyttää tuon ajan viisaasti. Psalmin kirjoittaja anoo: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen”. Kiirehditään siis hitaasti. Perille pääsemme kukin aikanamme.

Kommentit


    Täyttä asiaa! Luin postauksesi jo Norjassa, mutta en sieltä kommentoinut, kun en halunnut kirjoittaa norjalaisnäppäimistöllä että “taeyttae” :-)


    Kommentin kirjoitti Aila · 23.06.2009 23:24 · #

    Kiitos ajasta tästä! Aika on arvokasta kun muistaa mihin olemme matkalla?Päivän säteitä sinulle ja meille kaikille!


    Kommentin kirjoitti Irja · 06.07.2009 22:19 · #



Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.

Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.




Ritva Sassali




Toimin tällä hetkellä diakoniatyössä Raahen seurakunnassa Pattijoen alueella. Takana on yli 25 vuotta kirkon nuoriso- ja varhaisnuorisotyötä. Työn ohessa ovat myös lisäopinnot kiinnostaneet. Valmistuin 1997 diakoniksi Oulusta ja v. 2008 kristillisen kasvatuksen ja diakonian maisteriksi (ylempi AMK) Järvenpään diakonia-ammattikorkeakoulusta. Herännäisyys on tullut rakkaaksi Raudaskylän Kristilliseltä opistolta nuorisotyönohjaajaksi valmistumisen  ajoilta 1981-1984. Toimin Herättäjä - Yhdistyksen Pattijoen paikallisosaston sihteerinä ja yhdessä paikallisosaston kanssa järjestämme siioninvirsiseuroja kerran kuussa Pattijoelle.

 

  Intohimoinen harrastukseni on lentopallo ja myös luonnossa liikkuminen. Musiikillakin on tärkeä osa elämässäni. Perheeseemme kuuluvat aviomies Tauno sekä kaksi aikuista tytärtä Johanna ja Riitta. Kotona on myös kaksi kissaa, jotka tuovat oman ilonsa ja värinsä elämään. Mottonani on, että ”paistaa se päivä risukasaankin”.



Muita Ritvalta


23.09.2011
ENTÄ JOS

14.03.2011
PIENI VIKA - SUURI VAIVA

24.08.2010
Voiko kuulua kirkkoon vaikka ei usko?

© Raahen seurakunta 2010