Julkaistu 23.01.2012, kirjoittanut Heikki Sipola
Kenestä pressa?
2 kommenttiaPresidenttivaalien loppusuoralla ollaan. Mietin tässä tänä 1.vaalipäivän jälkeisenä maanatai-aamuna, että ratkaisevatko lopulta ehdokkaiden arvomaailmat sen kummasta tulee presidentti. Tietoaines ja sen määrä taitaa olla aika turhaa presidenttiehdokkaalle tässä eriarvoistuvassa maailmassa. Tietoa presidentille kyllä tarjotaan tarvittaessa,mutta osaako hän niistä valita sen oikean tietolähteen, jos arvomaailma ja arvostukset eivät ole kohdallaan. Siksi kannattaa ehkä asettaa arvomaailmat puntariin.
Kristllisen arvomaailman ja Luterilaisuuden kannalta katsottuna itselläni vaaka kallistuu herkemmin Niinistön puolelle. Jumalan armon evankeliumin kannalta katsottuna kirkosta eronnut Haavisto taas omalla diplomatiallaan on osoittanut jonkinlaista rauhanrakentajan-esimerkkiä. Sehän on hyvin Raamatullista, kun vuorisaarnakin toteaa, että onnellisia ovat rauhanrakentajat. Monet arvostetut kristityt ovatkin ryhmittyneet hänen taaksensa. Toisten syyttäminen ja tuomitseminen ei todellakaan rakenna mitään. Roomalaiskirjeen 2. luvun alun mukaan, emme ole kukaan toistamme parempia. Syntisiä kaikki, jotkut vain turvautuvat toista enemmän Jumalan armoon Kristuksessa. Itsensä varassa ei kukaan pelastu on Raamatullinen totuus - vain Kristuksen tähden taivaaseen on meillä se lopullinen menolippu.
Täydellisellä suvaitsevaisuudella ei varmasti pitemmän päälle rakenneta mitään, varsinkin, jos laittomuus hallitsee yhteiskunnassa. laki on tärkeää yhteiskunnallisen rauhan aikaansaamiseksi. Yhteiskuntamme ongelma on suuret yhteiskuntaerot ja -rajat, joita ei ylitetä kovinkaan helposti. Välinpitämättömyys lähimmäisistä ja heidän tulevaisuudestaan rehottaa läsnäolollaan. Huoli nuorista on joskus musertavaa. Alueellinen eriarvoisuus näkyy jopa vaaleissa. Saammeko aina vain etelän presidenttejä? Nytkin Väyrynen jäi kolmanneksi, johtuen ehkä jonkinlaisesta urbaanista "väyrysvihasta". Tässäkin näkyy jakautumisemme. Joidenkin tahojen mukaan tarvitsemme tänne pohjoiseen oman kuninkaamme. Ehkä kuitenkin se normaali karvalakkilähetystö presidentin linnaan riittää.
Presidentin tehtävä olisi, jollakin tapaa yhdistää kansakuntaa omalla esimerkillään. Luterilaisuus on kansaamme yhdistävä tekijä. n.80-prosenttia suomalaisista on luterilaisia. Ja kastettuja kristittyjä melkein kaikki loput. Haavistona minä ainakin liittyisin heti luterilaiseen kirkkoon ja puhuisin kuntauudistuksen mahdollisesta eriarvoistavasta ja kansakuntaa hajoittavasta puolesta. Vaikka ei näillä omilla puhheilla ja jutuilla presidenttiä tehdä. Huolenaiheet on kuitenkin monet ja tämäkin presidentille. Hienoa olisi kuulla keskustelu, jossa ehdokkaat voisivat puhua omasta suhteestaan Jumalan Sanaan - Raamattuun ja sen arvomaailmaan. Keskustelunaiheet ovat pyörineet ihan liikaa samojen aiheiden parissa. Ihmiset haluavat porautua syvemmälle ehdokkaidensa tuntemuksiin ja arvostuksiin. Jonkinlainen obduktio tai mikä se olikaan leikkaus pitäisi ehdokkaiden sisikuntaan tehdä. Mutta vain ja yksin Jumala tuntee sydämet. Ja Hän ne myös ohjaa.
Kristillisen uskomme näkökulma on Raamatusta ammennettavissa. Raamatun edessä olemme jokainen samalla viivalla olimmepa sitten luterilaisia, helluntailaisia tai muita uskonnottomia. Raamatun näkökulmastahan emme ole uskovaisia tai uskonnollisia kukaan. Syntisiä ja suuresti epäuskoisia kaikki. Suurin usko löytyy vain siinä epäuskossa, joka turvautuu Jumalan voimalliseen käsivarteen, Kristukseen. Kun olen heikko olen väkevin. Tätä käsivartta tarvitsee nyt Suomen kansa omassa heikkoudessaan. Epäuskossaan. Siunausta kaikille. Varsinkin ehdokkaille!
Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille Jes 51:4
Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.
Kristllisen arvomaailman ja Luterilaisuuden kannalta katsottuna itselläni vaaka kallistuu herkemmin Niinistön puolelle. Jumalan armon evankeliumin kannalta katsottuna kirkosta eronnut Haavisto taas omalla diplomatiallaan on osoittanut jonkinlaista rauhanrakentajan-esimerkkiä. Sehän on hyvin Raamatullista, kun vuorisaarnakin toteaa, että onnellisia ovat rauhanrakentajat. Monet arvostetut kristityt ovatkin ryhmittyneet hänen taaksensa. Toisten syyttäminen ja tuomitseminen ei todellakaan rakenna mitään. Roomalaiskirjeen 2. luvun alun mukaan, emme ole kukaan toistamme parempia. Syntisiä kaikki, jotkut vain turvautuvat toista enemmän Jumalan armoon Kristuksessa. Itsensä varassa ei kukaan pelastu on Raamatullinen totuus - vain Kristuksen tähden taivaaseen on meillä se lopullinen menolippu.
Täydellisellä suvaitsevaisuudella ei varmasti pitemmän päälle rakenneta mitään, varsinkin, jos laittomuus hallitsee yhteiskunnassa. laki on tärkeää yhteiskunnallisen rauhan aikaansaamiseksi. Yhteiskuntamme ongelma on suuret yhteiskuntaerot ja -rajat, joita ei ylitetä kovinkaan helposti. Välinpitämättömyys lähimmäisistä ja heidän tulevaisuudestaan rehottaa läsnäolollaan. Huoli nuorista on joskus musertavaa. Alueellinen eriarvoisuus näkyy jopa vaaleissa. Saammeko aina vain etelän presidenttejä? Nytkin Väyrynen jäi kolmanneksi, johtuen ehkä jonkinlaisesta urbaanista "väyrysvihasta". Tässäkin näkyy jakautumisemme. Joidenkin tahojen mukaan tarvitsemme tänne pohjoiseen oman kuninkaamme. Ehkä kuitenkin se normaali karvalakkilähetystö presidentin linnaan riittää.
Presidentin tehtävä olisi, jollakin tapaa yhdistää kansakuntaa omalla esimerkillään. Luterilaisuus on kansaamme yhdistävä tekijä. n.80-prosenttia suomalaisista on luterilaisia. Ja kastettuja kristittyjä melkein kaikki loput. Haavistona minä ainakin liittyisin heti luterilaiseen kirkkoon ja puhuisin kuntauudistuksen mahdollisesta eriarvoistavasta ja kansakuntaa hajoittavasta puolesta. Vaikka ei näillä omilla puhheilla ja jutuilla presidenttiä tehdä. Huolenaiheet on kuitenkin monet ja tämäkin presidentille. Hienoa olisi kuulla keskustelu, jossa ehdokkaat voisivat puhua omasta suhteestaan Jumalan Sanaan - Raamattuun ja sen arvomaailmaan. Keskustelunaiheet ovat pyörineet ihan liikaa samojen aiheiden parissa. Ihmiset haluavat porautua syvemmälle ehdokkaidensa tuntemuksiin ja arvostuksiin. Jonkinlainen obduktio tai mikä se olikaan leikkaus pitäisi ehdokkaiden sisikuntaan tehdä. Mutta vain ja yksin Jumala tuntee sydämet. Ja Hän ne myös ohjaa.
Kristillisen uskomme näkökulma on Raamatusta ammennettavissa. Raamatun edessä olemme jokainen samalla viivalla olimmepa sitten luterilaisia, helluntailaisia tai muita uskonnottomia. Raamatun näkökulmastahan emme ole uskovaisia tai uskonnollisia kukaan. Syntisiä ja suuresti epäuskoisia kaikki. Suurin usko löytyy vain siinä epäuskossa, joka turvautuu Jumalan voimalliseen käsivarteen, Kristukseen. Kun olen heikko olen väkevin. Tätä käsivartta tarvitsee nyt Suomen kansa omassa heikkoudessaan. Epäuskossaan. Siunausta kaikille. Varsinkin ehdokkaille!
Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille Jes 51:4
Kommentit
Joko tai. Äänestänkö äärioikeistolaista kirkkoon kuuluvaa vai vihreitä arvoja edustavaa vähemmistöön lukeutuvaa ei-kirkkoon kuuluvaa oikeistolaista. Tässä tulee väistämättä oma suvaitsevaisuus pinnalle. Olenko suvaitsevainen- mutta entä kristillisyys-? Kysymyksiä, joihin pitää kahden viikon aikana löytää oma ratkaisu.
Kommentin kirjoitti Margit · 24.01.2012 15:48 · #
Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.
