Julkaistu 19.11.2009, kirjoittanut Ritva Sassali

JOULU LOKAKUUSSA

1 kommenttia


Muistatko vielä kuinka innolla odotit joulua lapsena? Odotus tuntui pitkälle. Vihdoin jouluaatto saapui ja paketit jaettiin. Joku perheenjäsenistä halusi avata paketit hyvin hitaasti ja huolella, ikään kuin jännitystä pitkittäen. Jollekin toiselle lahjan avaaminen piti tapahtua hyvin nopeasti. Yllätystä ei voinut enää pitkittää.
Kaupallinen joulu tungeksii jo marraskuussa hyvää kyytiä postilaatikoista värikkäiden mainosten myötä. Tarjolla on runsaasti erilaisia lahjaideoita. Diakoniatyön näkökulmasta usealla asiakkaalla on jaettavana ainoastaan niukkuutta lähimmäisilleen. Moni elää reilusti köyhyysrajan alapuolella. Nyt ei puhuta 3000 € kuukausituloista, vaan alle 300 € käyttörahoista kuukaudessa. Mitä sillä voi ostaa tai antaa perheelleen tai lähimmäisilleen? Ainoastaan hyvät sanat ja välittämisen tunteen.
Niin, kaikkea ei voi saada eikä antaa, mutta kaikkea ei voi myöskään ostaa rahalla, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Meille Ylipään kotiin annettiin joulu tänä vuonna lokakuun 30. päivän iltana. Silloin saimme puhelinsoiton kotiimme, että esikoistyttäremme on synnyttänyt terveen tyttövauvan. Kaikki oli mennyt hyvin ja he ovat terveitä. Ilon ja onnen kyyneleet vierivät uuden mummon ja papan poskille. Pirttiin saapui suuri juhlan ja onnen tunne. Kiitollisin mielin sytytin kynttilän ja kiitin Taivaan Isää uudesta elämän lahjasta. Elämän lahjaa ei voi ostaa, vaan se lahjoitetaan meille. Pitkä odotus ja jännitys on vihdoin täyttynyt. Päiväkirjaan oli kiva kirjoittaa lokakuun 30. päivän kohdalle: ”Meille tuli joulu!” Varjele Vapahtaja tätä uutta lasta ja kaikkia maailman lapsia!

Kommentit


    Hienoa! Onnittelut teille kaikille!

    Odotin otsikon perusteella koko ajan aikaistetun kaupallisen joulunalun paheksuntaa – ja olihan tässä sopivasti sitäkin – mutta sitten tulikin positiivinen yllätys, joka nosti hymyn huulille.

    Itse juuri tänä aamuna harmittelin mielessäni sitä, että joulu aloitetaan jo ennen tuomiosunnuntaita. Samoin adventin jälkeinen pikkupaasto jää täysin unholaan muualla paitsi jumalanpalveuksenliturgiassa ja värityksessä.

    Mutta teillä on nyt sellainen ilonaihen, ettei paremmasta väliä, eikä ainakaan uuden äidin pidäkään paastota :-)


    Kommentin kirjoitti Aila · 21.11.2009 12:10 · #



Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.

Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.




Ritva Sassali




Toimin tällä hetkellä diakoniatyössä Raahen seurakunnassa Pattijoen alueella. Takana on yli 25 vuotta kirkon nuoriso- ja varhaisnuorisotyötä. Työn ohessa ovat myös lisäopinnot kiinnostaneet. Valmistuin 1997 diakoniksi Oulusta ja v. 2008 kristillisen kasvatuksen ja diakonian maisteriksi (ylempi AMK) Järvenpään diakonia-ammattikorkeakoulusta. Herännäisyys on tullut rakkaaksi Raudaskylän Kristilliseltä opistolta nuorisotyönohjaajaksi valmistumisen  ajoilta 1981-1984. Toimin Herättäjä - Yhdistyksen Pattijoen paikallisosaston sihteerinä ja yhdessä paikallisosaston kanssa järjestämme siioninvirsiseuroja kerran kuussa Pattijoelle.

 

  Intohimoinen harrastukseni on lentopallo ja myös luonnossa liikkuminen. Musiikillakin on tärkeä osa elämässäni. Perheeseemme kuuluvat aviomies Tauno sekä kaksi aikuista tytärtä Johanna ja Riitta. Kotona on myös kaksi kissaa, jotka tuovat oman ilonsa ja värinsä elämään. Mottonani on, että ”paistaa se päivä risukasaankin”.



Muita Ritvalta


23.09.2011
ENTÄ JOS

14.03.2011
PIENI VIKA - SUURI VAIVA

24.08.2010
Voiko kuulua kirkkoon vaikka ei usko?

© Raahen seurakunta 2010