Julkaistu 14.05.2009, kirjoittanut Janne Kippola
Isä
1 kommenttiaTätä kirjoittaessani olen oudossa tilanteessa. Vuodesta 1992 lähtien olen kolmea kesää lukuunottamatta valmistautunut ajatuksissani rippikoululeireihin. 1992 valmistauduin omaan rippikouluuni, vuosina 1994-95 ja 1997-1998 toimimaan ripareilla isosena ja vuosina 1999-2001 ja 2003-2008 sitten työntekijän roolissa. 1993 en ollut vielä tarpeeksi vanha isoseksi, 1996 paiskin töitä Rautaruukilla ja 2002 aloitin työt Nurmijärven seurakunnassa elokuun alussa, eli en ehtinyt mukaan sen vuoden rippikouluihin. Nyt edessä on kesä ilman riparia. Tosin hiihtolomalla sain olla mukana rippikoulussa, joten ihan riparitonta vuotta tästäkään ei onneksi tullut.
Syy, miksi en kesällä rippikoulussa ole mukana, on sama kuin syy siihen miksi olen aamupäivän hikoillut toimistoani järjestääkseni. Tämän viikon jälkeen jään kesälomalle, jota jatkan tänä kesänä vanhempainvapaalla ja isyyslomalla. Yhteensä poissaoloa töistä tulee siis ensi viikon alusta elokuun viimeisiin päiviin.
Olen koko aikuisikäni tottunut siihen, että töitä pitää tehdä aina kun siihen on mahdollisuus. Kesälomasta ei opiskeluaikana tarvinnut juuri puhua. Jos töitä koulun loma-ajaksi oli saatavilla, oli ne ilman muuta otettava vastaan. Ja jos ei ollut töitä saatavilla, niitä piti hommata. Jollain ne kesänkin vuokrat piti maksaa. Puhumattakaan elämisestä seuraavan talven yli.
Paras esimerkki opiskeluajan "kesälomasta" on kesä 1999. Kun lukuvuosi päättyi perjantaina, alkoivat työt silloisessa Saloisten seurakunnassa maanantaina. Kesän työt puolestaan päättyivät elokuussa toisen ripariryhmän konfirmaatioon sunnuntaina, jonka jälkeen opinnot jatkuivat seuraavana päivänä eli maanantaina. Että se siitä lomasta. No, totuuden nimissä täytyy myöntää, että pidin viikon rästi- ja leirivapaista kootun loman, joille oli kohtuullisen hyvä peruste; omat häät ja häämatka :) Tosin häämatkaltakin kiirehdin jo muutaman tunnin kuluessa kotimaahan palaamisesta yöjunalla riparille...
Eli ei kai ole kumma, että työstä vapaa kesä tuntuu oudolta. Ei tosin lainkaan huonolla tavalla oudolta. Olen ilolla antanut ison osan kesistäni leirien sekä muun nuorten ja varhaisnuorten toiminnan järjestämiseen. Ja varmasti kesän aikana tulee ikävä Kultalaan.
Mutta täytyyhän minun rehellisyyden nimissä kertoa, että on tätä kesää odotettukin. Viime syksynä kun valmistauduimme esikoisemme syntymään, teimme päätöksen, että minä isänä pidän osan vanhempainvapaasta. Siitä lähtien on enemmän ja vähemmän odottanut kesän tuloa. Ja nyt se siis on lähellä. Ensi viikon alusta alkaen saan viettää kaiken aikani perheeni kanssa. Täytyy myöntää, että en voisi toivoa parempaa. Jos kaipaatte minua kesän aikana, kehotan ottamaan yhteyttä sijaisekseni tulevaan Henri Pekuriin :)
Viime syksynä aloitetun nuorisotyönohjaajien työnkuvien uudelleenjärjestelyprojektin seurauksena työnkuvani tulee syksyllä töihin palatessani olemaan hieman toisenlainen kuin nyt. Senkin vuoksi saan jäädä vapaille hyvillä mielin. Syksyllä odottavat uudet haasteet.
Oikein aurinkoista ja Herramme siunaamaa kesää kaikille!
P.S. Tarkkaavainen lukija saattaa tekstistä huomata, että minä ja vaimoni vietämme kesällä 10. hääpäiväämme. Saan olla siitä onnellinen, kiitollinen ja ylpeä. Toivottavasti näitä täysiä kymmeniä tulee vielä monta. Muistakaahan onnitella vaimoani, jos satutte kävelemään vastaan heinäkuun 24. päivä. On kunnioitettava saavutus elää minun kanssani 10 vuotta.
Ei muuten tunnu yhtään pahalta tässä koko kesän vapaassa sekään, että tällaisen juhlapäivän saa viettää perheen luona, eikä esim. riparilla :)
Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.
Syy, miksi en kesällä rippikoulussa ole mukana, on sama kuin syy siihen miksi olen aamupäivän hikoillut toimistoani järjestääkseni. Tämän viikon jälkeen jään kesälomalle, jota jatkan tänä kesänä vanhempainvapaalla ja isyyslomalla. Yhteensä poissaoloa töistä tulee siis ensi viikon alusta elokuun viimeisiin päiviin.
Olen koko aikuisikäni tottunut siihen, että töitä pitää tehdä aina kun siihen on mahdollisuus. Kesälomasta ei opiskeluaikana tarvinnut juuri puhua. Jos töitä koulun loma-ajaksi oli saatavilla, oli ne ilman muuta otettava vastaan. Ja jos ei ollut töitä saatavilla, niitä piti hommata. Jollain ne kesänkin vuokrat piti maksaa. Puhumattakaan elämisestä seuraavan talven yli.
Paras esimerkki opiskeluajan "kesälomasta" on kesä 1999. Kun lukuvuosi päättyi perjantaina, alkoivat työt silloisessa Saloisten seurakunnassa maanantaina. Kesän työt puolestaan päättyivät elokuussa toisen ripariryhmän konfirmaatioon sunnuntaina, jonka jälkeen opinnot jatkuivat seuraavana päivänä eli maanantaina. Että se siitä lomasta. No, totuuden nimissä täytyy myöntää, että pidin viikon rästi- ja leirivapaista kootun loman, joille oli kohtuullisen hyvä peruste; omat häät ja häämatka :) Tosin häämatkaltakin kiirehdin jo muutaman tunnin kuluessa kotimaahan palaamisesta yöjunalla riparille...
Eli ei kai ole kumma, että työstä vapaa kesä tuntuu oudolta. Ei tosin lainkaan huonolla tavalla oudolta. Olen ilolla antanut ison osan kesistäni leirien sekä muun nuorten ja varhaisnuorten toiminnan järjestämiseen. Ja varmasti kesän aikana tulee ikävä Kultalaan.
Mutta täytyyhän minun rehellisyyden nimissä kertoa, että on tätä kesää odotettukin. Viime syksynä kun valmistauduimme esikoisemme syntymään, teimme päätöksen, että minä isänä pidän osan vanhempainvapaasta. Siitä lähtien on enemmän ja vähemmän odottanut kesän tuloa. Ja nyt se siis on lähellä. Ensi viikon alusta alkaen saan viettää kaiken aikani perheeni kanssa. Täytyy myöntää, että en voisi toivoa parempaa. Jos kaipaatte minua kesän aikana, kehotan ottamaan yhteyttä sijaisekseni tulevaan Henri Pekuriin :)
Viime syksynä aloitetun nuorisotyönohjaajien työnkuvien uudelleenjärjestelyprojektin seurauksena työnkuvani tulee syksyllä töihin palatessani olemaan hieman toisenlainen kuin nyt. Senkin vuoksi saan jäädä vapaille hyvillä mielin. Syksyllä odottavat uudet haasteet.
Oikein aurinkoista ja Herramme siunaamaa kesää kaikille!
P.S. Tarkkaavainen lukija saattaa tekstistä huomata, että minä ja vaimoni vietämme kesällä 10. hääpäiväämme. Saan olla siitä onnellinen, kiitollinen ja ylpeä. Toivottavasti näitä täysiä kymmeniä tulee vielä monta. Muistakaahan onnitella vaimoani, jos satutte kävelemään vastaan heinäkuun 24. päivä. On kunnioitettava saavutus elää minun kanssani 10 vuotta.
Ei muuten tunnu yhtään pahalta tässä koko kesän vapaassa sekään, että tällaisen juhlapäivän saa viettää perheen luona, eikä esim. riparilla :)
Kommentit
Toivottavasti sinä kuitenkin loman aikana jonkin blogikirjoituksen maltat kirjoittaa. Onnittelut teille tulevan 10-vuotishääpäivän johdosta ja oikein antoisia ja siunattuja lomia!
Kommentin kirjoitti Aila Sipola · 14.05.2009 21:59 · #
Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.
