Julkaistu 17.05.2010, kirjoittanut Tyyne Louhimaa
Ihme lensi pihaan
1 kommenttiaKatson ikkunasta kesän ensimmäisiä pääskysiä. Ne keikkuvat pihamökin antennin korkeimmalla kohdalla. Mietin, tähystävätkö ne ehkä uuden pesän paikkaa. Kysyn mieheltäni, onko niillä hyvä näköaisti… Se, että tuo suloinen lintunen osaa lentää sieltä kaukaa tänne Suomeen, on jo huikaiseva ihme. Kun ajattelen, miten urhea pieni matkaaja frakissaan osaa vieläpä samaan pihaan, samaan pesään meidän räystäämme alle, sydän hyppii liikutuksesta ja posket kastuvat kyynelistä.
Luojan teot ovat niin upeita, niin pitkästi ihmisen käsityskyvyn tuolla puolen, että niitä miettiessään ihminen hiljenee ja painaa kunnioituksesta päänsä.
Juuri ennen pääskyshetkeä olen huolehtien ja hätäillen jututtanut poikaani, joka on serkkuineen lähdössä moottoripyöräreissulle. Opettelen muistamaan, että meille luvataan vähintään yhtä hyvä huolenpito kuin taivaan linnuille, jotka eivät kylvä eivätkä niitä. Kuitenkin myös moni pääskynen jää välille ja moni lintu kuolee talvella nälkään. Ilmeisesti ne eivät kuitenkaan murehdi, vaan elävät tätä ainoata hetkeä. Kunpa oppisin saman! Elää Taivaallisen Isän lapsena täysin sydämin Hänen huolenpitoonsa ja armoonsa luottaen ihan todella tätä hetkeä. Silloin ihminen on valmiina myös tulevaan – murehtimatta siitä etukäteen.
Miksi kummassa ihmisen on niin vaikea heittäytyä Luojansa varaan lintusten tavoin?
Saamme uskoa omalle kohdallemme psalmin 139 sanat: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen… Sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan Sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: Sinä olet kanssani!”.
Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.
Luojan teot ovat niin upeita, niin pitkästi ihmisen käsityskyvyn tuolla puolen, että niitä miettiessään ihminen hiljenee ja painaa kunnioituksesta päänsä.
Juuri ennen pääskyshetkeä olen huolehtien ja hätäillen jututtanut poikaani, joka on serkkuineen lähdössä moottoripyöräreissulle. Opettelen muistamaan, että meille luvataan vähintään yhtä hyvä huolenpito kuin taivaan linnuille, jotka eivät kylvä eivätkä niitä. Kuitenkin myös moni pääskynen jää välille ja moni lintu kuolee talvella nälkään. Ilmeisesti ne eivät kuitenkaan murehdi, vaan elävät tätä ainoata hetkeä. Kunpa oppisin saman! Elää Taivaallisen Isän lapsena täysin sydämin Hänen huolenpitoonsa ja armoonsa luottaen ihan todella tätä hetkeä. Silloin ihminen on valmiina myös tulevaan – murehtimatta siitä etukäteen.
Miksi kummassa ihmisen on niin vaikea heittäytyä Luojansa varaan lintusten tavoin?
Saamme uskoa omalle kohdallemme psalmin 139 sanat: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen… Sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan Sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: Sinä olet kanssani!”.
Kommentit
Tulimme juuri kävelyltä, ja minäkin sain kuulla ensimmäistä kertaa tälle keväälle tutun kimeän huudon ja seisahduin ihmettelemään “oliko tuo pääskynen?” Nyt uskallan uskoa, että se oli.
Siunataan nuoret reissuun.
Kommentin kirjoitti Äila · 17.05.2010 20:53 · #
Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.
