Äideistä parhain
1 kommenttiaOma äitini oli suuri esikuva minulle kaikessa, mitä nainen voi olla: hyvä aviovaimo, kannustava mutta vaativa äiti, rakastava mummo lastenlapsilleen, korkealla ammattimoraalilla varustettu opettaja, oivallinen ruuanlaittaja. Lista olisi pitkä, jos ryhtyisin kaikki kirjaamaan ylös. Ennen kaikkea hän oli myös hyvä ystäväni, ja tiedän tunteen olleen molemmin puolinen. Jaoimme naisten yhteisen maailman, johon miehillä, isällä tai veljillä ei ollut pääsyä. Kun minusta itsestä tuli äiti, ymmärsin asioita uudella tavalla. Äitiys avasi silmäni ymmärtämään sen suunnattoman ilon mutta myös huolen, jota jokainen äiti lapsestaan tuntee. Ymmärsin nyt huolen, jota äitini oli kantanut minusta elämäni myrskyisimmissä vaiheissa olessani mutta myös sen vilpittömimmän ilon, kun olin onnistunut asettamissani tavoitteissa.
Menetin äitini melkein viisi vuotta sitten. En menettänyt vain emoani vaan myös hyvän ystäväni. Haudallakäyntikertani ovat jo harvenneet, mutta eipä mene päivää, ettenkö ajattelisi äitiäni. Päällimmäisenä on mielessäni kiitos, että minulla oli niin hyvä äiti. En uskalla toivoa, että voisin olla yhtä hyvä äiti lapsilleni, mutta parhaani totisesti yritän. Senkin äiti opetti.
Kommentit
Hanna-Leenalla on äiti taivaassa ja mulla Isä. Isät ja äidit ovat molemmat tärkeitä! Alunperin ilman isää ei ole äitiä ja päinvastoin. Onkohan tämä unohdettu. Ja äitit ja isät ovat ikuisia. eivät vain tätä ajallista elämää varten vaan ystävyys säilyy myös rajan taakse. Seurakunnan tehtävä ja sanoma kertoo meille tästä.
Mutta unohtuiko seurakunnalta juhlia äitejä oikein tosissaan? Isän päivänä oli lounas, joka kirkossa, mutta nyt ei ollut kuin pottumuusia tarjolla ja sekin Saloisissa? Lapset ei tahdo ajaa sinne polkupyörällä, minkä käyttö olisi terveellistä opetella kaikille auton käyttäjille. Sunnuntaina ja muutenkin kaupungilla olisi hyvä liikkua polkupyörillä.
Ei se ole pottumuusi äitien ruokaa. Jotkut lapset on kyllä opetettu sitäkin syömään. Äiteille pitää olla parasta, mitä isät osaavat vain unelmoida. Shatobriän-pihivi mitä lie tai jotain hyvää? Mitähän se nyt sitten onkaan. Oma isäni unelmoi kyllä aina pottumuusista. Minun ostamani Mielihyvä-pottu muusi ei taas kelpaa kellekään. Pitää käyttää leivontaan. Ainakin Ailan mukaan. Kyllä ne äitit tietää.
Tästä tasapuolisuudesta ajattelin kommentoida että miksipä ei järjestettäisi isien ja äitien yhteistä juhlaa. se yhteispeli on tärkeää ja kun osattaisiin arvostaa tasapuolisesti molempia. Jonkinlainen Tasa-arvonpäivä olisi hyvä idea isien ja äitien päiväksi. Erillisjuhlat on ehkä sitten hyvä kun ei sitä toista osapuolta ole tässä ajallisessa juhlassa. Silloin voi viedä kynttilän oman omaisensa haudalle tai pitää kuvaa pöydällä. Tai syödä elävien kanssa yhdessä kakkua juhlapöydässä. Kaikenlaisia juhlia tarvitaan. Jotta ei kukaan unohdu! Jumala rakastaa meitä kaikkia eikä unohda ketään.
Kommentin kirjoitti Heikki Sipola · 11.05.2009 14:50 · #
Voit jättää kommentin. Nimi, email ja kommentti ovat pakollisia kenttiä.
Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.
