Reformaatio?

marraskuu 3, 2017

Olemme viettäneet reformaation juhlavuotta. 500 vuotta ja neljä päivää sitten Martti Luther julkaisi 95 teesiä kirkon uudistamiseksi. Siitä alkoi tapahtumasarja, joka johti koko läntisen maailman mullistukseen ja katolisen kirkon jakautumiseen.

Käsite ”reformaatio” tulee latinan kielen sanoista ”re” eli uudelleen ja ”forma” eli muoto. Reformaatio ei ole uuden kirkon luomista, vaan alkuperäisen kirkon jälleen löytämistä. Kirkon uudistaminen merkitsee pyrkimistä entistä syvemmälle siinä, mikä meillä on annettu. Tärkeää on kaksi asiaa: Jumalan sana ja uskon vanhurskaus. Jumala lähestyy meitä sanassaan, Raamatussa. Usko on luottamusta siihen, että Jumala on luonut juuri minut ja että Jeesus on sovittanut juuri minun syntini.

Mistä kenkä sitten puristi? Keskiajalla Jumalan armosta oli tehty kauppatavaraa. Aneita ja messuja ostamalla ihmiselle luvattiin helpotusta synnin ajallisista seurauksista ja helpotusta kiirastulessa oleville sukulaisille. Hyvistä töistä ja rahasta oli tullut kauppatavaraa Jumalan lepyttämiseksi. Luther muistutti, että Jumalan armo ja rakkaus saadaan uskon luottamuksessa, kun ihminen rohkeasti ja iloisesti turvautuu Jeesukseen Kristukseen.

Usko yhdistää meidät aina lähellä olevaan Kristukseen ja toinen toisiimme sekä tekee meidät sisäisesti vapaiksi. Ei tarvitse pelätä eikä uupua vaatimusten alle. Jumala on armollinen, silloinkin kun tunnen, että olen huono enkä saa mitään hyvää aikaan. Usko johtaa rukoukseen ja rakkauteen lähimmäisiä kohtaan. Ei sovitustekoihin Jumalalle, jotta hän olisi minulle armollinen.

Mitä tästä eteenpäin? Jäämmekö odottamaan reformaation 1000-vuotisjuhlaa? Eipä taida kannattaa. Esitän, että reformaatio ja sen lahjat ovat meille jokapäiväisen elämän ilon aihe. Apostoli Paavalin ajatuksin: siis pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.

Tuomo Matala
kirkkoherra